juurrutusmenetelmistä

Juurrutusmenetelmät, suomeksi myös kasvien lisääminen varttamalla tai varttamisena, ovat kasvin lisäysmenetelmiä, joissa yhdistetään kaksi eri kasvia. Yleensä käytetään kahta osaa: aluetta ja vartta. Alue on kasvin alaosa, joka yleensä sisältää juuriston, ja varsi on kasvin yläosa, joka sisältää halutun lajikkeen tai lajikkeen ominaisuudet. Varttamisen tavoitteena on yhdistää alueen kestävyys ja elinvoimaisuus varren haluttuihin ominaisuuksiin, kuten hedelmien laatuun tai kukinnan kauneuteen.

Varttamista käytetään yleisesti monien puuvartisten kasvien, kuten hedelmäpuiden, koristepuiden ja pensaiden lisäyksessä. Erityisesti lajikkeet, joita ei voida lisätä siemenistä tai pistokkaista, tai jotka hyötyvät tietyn alueen ominaisuuksista, kuten maaperän sopeutumisesta tai taudinkestävyydestä, lisätään varttamalla. Menetelmä mahdollistaa nopean ja luotettavan tavan tuottaa geneettisesti identtisiä kasveja halutuista lajikkeista.

On olemassa useita erilaisia varttamismenetelmiä, joista yleisimpiä ovat silmustus ja pistokasvarttaminen. Silmustuksessa kasvin silmu leikataan ja kiinnitetään alueeseen. Pistokasvarttamisessa taas leikataan pätkä vartta, jossa on useita silmuja, ja yhdistetään se alueeseen. Menetelmä valitaan kasvilajin, vuorokaudenajan ja halutun lopputuloksen perusteella. Onnistunut varttaminen edellyttää, että alueen ja varren kambium-kerrokset ovat kosketuksissa, jotta kasvisolut voivat yhdistyä ja muodostaa uuden toimivan kasvin.