innovaatiopolitiikassa

Innovaatiopolitiikka on julkisen hallinnon toimenpiteiden kokonaisuus, jolla pyritään vahvistamaan uuden tiedon, teknologioiden ja liiketoimintamallien kehittämistä sekä niiden käyttöönottoa yhteiskunnassa. Tavoitteena on lisätä kilpailukykyä, luoda työpaikkoja sekä ratkaista yhteiskunnallisia haasteita kuten ilmastonmuutos, terveys ja hyvinvointi sekä kestävän kasvun edistäminen. Toimet kohdentuvat sekä tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan edistämiseen että innovatiivisen ekosysteemin rakentamiseen.

Keskeisiä välineitä ovat rahoitus, kuten tutkimus- ja kehitysrahoitus sekä verokannustimet, julkiset hankinnat, kokeilut ja pilotit. Euroopan unionin ohjelmat kuten Horizon Europe sekä kansallinen budjetti muodostavat rahoituspohjan. Lisäksi painotetaan yhteistyötä tutkijoiden, yritysten ja julkisen sektorin välillä sekä yritys- ja innovaatioekosysteemien rakentamista.

Toimijoita ovat valtionhallinnon ministeriöt, alueelliset viranomaiset, korkeakoulut ja tutkimuslaitokset, yritykset sekä rahoituslaitokset. Innovaatioekosysteemin vahvistamiseksi kehitetään yhteistyöalustoja, klustereita sekä osaamiskeskuksia sekä tukitoimia pk-yrityksille ja kasvualustoille.

Arviointi ja haasteet: vaikuttavuus mitataan usein tuloksina kuten tuotetun arvon lisäys, viennin kasvu tai työpaikat, mutta pitkäaikaisten vaikutusten osoittaminen on haastavaa. Lisäksi riskinhallinta, alueellinen tasapuolisuus, julkisen ja yksityisen investoinnin tasapaino sekä sääntelyn sekä byrokratian jatkuva kehittäminen ovat keskeisiä kysymyksiä.

Esimerkkejä Suomesta: Suomen lähestymistapa korostaa digitalisaatiota, kestävää teknologiaa ja hyvinvointia tukevia innovaatioita. Keskeisissä toimijoissa ovat Business Finland (aiemmin Tekes), yliopistot ja tutkimuslaitokset sekä julkisen sektorin hankintapolitiikka, joka kannustaa kokeiluja ja käytännön käyttöönottoa. Kansainvälisesti tärkeässä asemassa ovat EU:n ohjelmat ja monialainen yhteistyö.