ilmakuvaukset

Ilmakuvaukset tarkoittavat ilmateitse otettujen kuvien ja videomateriaalin keräämistä maanpinnasta. Ne voivat olla yksittäisiä kuvia tai kuvien mosaiikkimaisesti yhdistettyä kartoitus- ja dokumentointiaineistoa sekä näihin perustuviin 3D-malleja. Käyttökohteita ovat kartoitus ja maanmittaus, ympäristön seuranta, maankäytön suunnittelu sekä rakennus- ja infrastruktuuriprojektit; niitä hyödynnetään myös elokuva- ja media-aloilla.

Tekniikaltaan ilmakuvaukset voivat sisältää sekä perinteisiä lentokoneita ja helikoptereita että pienempiä drooneita (UAV). Kuvaus toteutetaan usein kattavan päällekkäisyyden saavuttamiseksi, jotta fotogrammetriset menetelmät voivat tuottaa luotettavia kartta- ja 3D-tiedostoja. Yleisiä tuloksia ovat ortofotosarjat, digitaalinen korkeusmalli (DEM) sekä kolmiulotteiset mallit.

Tuotokset julkaistaan karttoina, suunnittelu- ja rakennusdokumentaatioina sekä arkistomateriaaleina. Data käsitellään ja yhdistetään georeferointitiedoin, ja prosessissa voidaan hyödyntää fotogrammetriaohjelmistoja (esim. Pix4D, Agisoft Metashape) sekä GIS-työkaluja.

Lainsäädäntö ja eettiset näkökohdat koskevat ilmakuvauksia kuten yksityisyyden suoja, lennonvalvonta ja turvallisuus. Käytännöt edellyttävät asianmukaisia lupia ja noudattavat paikallisia säädöksiä.

Historiallisesti ilmakuvien ottaminen on alkanut 1800-luvun lopulla balon- ja lentokonekuvauksilla, kehittyen filmikameroiden ja digitaalisten järjestelmien myötä. 2010-luvun alusta lähtien droonien yleistyminen on suurelta osin avannut ilmakuvauksen mahdollisuudet pienemmille toimijoille ja yksityiskäyttäjille.