lentokoneita

Lentokoneita ovat ilma-aluksia, jotka käyttävät aerodynaamisia voimia ja tyypillisesti potkurin tai suihkumoottorin tuottamaa työntövoimaa liikkumiseen ilmatilassa. Termi kattaa useita tyyppejä, kuten matkustaja-, rahti-, sotilas-, yleis- ja koe-lentokoneet sekä etupäässä kiinteäsiipiset miehitetyt ja miehittämättömät alukset.

Lentokoneiden kehitys alkoi 1900-luvun alussa ja laajeni nopeasti ensimmäisten kaksitasoisten ja myöhemmin suihkumoottoristen mallien ansiosta. Nykyiset koneet käyttävät kehittyneitä materiaaleja, aerodynaamisia muotoja ja modernia avioniikkaa tehostaakseen polttoainetaloutta ja turvallisuutta.

Perusrakenne sisältää rungon, siivet, ohjauspinnat, moottorit, ohjaamon ja laskutelineen. Lentämisen perusteet perustuvat nosteen, painon, työnnön ja ilmanvastuksen tasapainoon. Ohjaus tapahtuu mekaanisesti, hydraulisesti tai sähköisesti riippuen koneen koosta ja teknologiatasosta.

Lentokoneiden käyttöä säätelevät kansalliset ja kansainväliset ilmailuviranomaiset, jotka määrittelevät lentokelpoisuusvaatimukset, huolto-ohjelmat ja lentäjien kelpoisuuden. Turvallisuus perustuu suunnittelustandardeihin, koulutukseen, huoltoon ja ilmatrafiikin hallintaan.

Ympäristövaikutukset, kuten melu ja päästöt, ovat kasvava huolenaihe. Alan tulevaisuus painottuu polttoainetaloudellisuuteen, raskaan polttoaineen korvaajiin, hybrideihin ja sähkökäyttöön sekä uusien suunnitteluratkaisujen käyttöönottoon.