hypercoagulabiliteetti

Hypercoagulabiliteetti tarkoittaa tilaa, jossa veren hyytymisprosessi on häiriintynyt siten, että verihyytymien muodostuminen on todennäköisempää kuin normaalisti. Tämä tilan ylätasapainon muutos voi johtaa syvään laskimotukokseen, keuhkoemboliaan ja harvemmin valtimotukoksiin. Hypercoaguliteetti ei ole erillinen sairaus, vaan riskitekijä, joka voi ilmetä lyhytaikaisena tai pitkäaikaisena altistuksena eri syille.

Taustalla on sekä perinnöllisiä että hankituiksi katsottuja tekijöitä. Perinnöllisiä syitä ovat esimerkiksi tekijä V Leiden -mutaatio, prothrombin G20210A -mutaatio sekä proteiini C-/proteiinis- ja antitrombiini-puutokset. Harvinaisemmat fibrinogeenin muutokset voivat myös lisätä haittoja. Hankitut syyt ovat moninaisia: antiphospholipid-syndrooma, syöpä, estrogeenihormonit tai raskauteen liittyvät tilat, ylipaino, leikkaukset, immobilisaatio, tulehdukselliset sairaudet ja nefroottinen oireyhtymä. Lisäksi pitkäaikainen tupakointi ja immuunikomplikaatiot voivat vaikuttaa.

Diagnoosi perustuu kohtalaisiin kliinisiin epäilyihin ja laboratoriokokeisiin. Geneettiset testit voivat havaita tekijä V Leidenin ja Prothrombin G20210A -muutokset, kun taas labratutkimukset arvioivat proteiini C- ja S-puutoksia sekä antitrombiinia. Antiphospholipid-antikehitykset (lupus anticoagulant, anticardiolipiinia ja anti-beta2-glykoproteiini I) voivat vahvistaa hankittua syytä. Testit voivat olla virheellisiä akuutin tukoksen aikana tai antikoagulaatiohoidon vaikutuksesta, joten tutkimukset usein ajoitetaan epäilyjen jälkeen.

Hoito kohdistuu sekä taudin akuutin ilmenemisen kuin pitkän aikavälin riskin hallintaan. Akuutti VTE-hoito annetaan yleensä antikoagulanttien avulla. Pitkäaikainen hoito (esim. DOACit tai warfariini) räätälöidään yksilöllisesti taustalla olevien syiden ja toistuvan tukoksen riskin perusteella. Raskauden aikana käytetään yleensä laskimosta annosteltua hepariinihoitoa. Lisäksi riskitekijöiden, kuten ylipainon ja hormonien käytön, hallinta sekä elintapa- ja tilapäisten riskitekijöiden minimoiminen ovat tärkeässä roolissa. Hypercoagulabiliteettiin ei ulkopuolella ole yhtä yleistä parannuskeinoa; hoito on kohdennettua ja riskiperusteista.