valtimotukoksiin

Valtimotukokset ovat tiloja, joissa valtimoiden verenkierto heikkenee tai loppuu osittain tai kokonaan tietyn alueen alueella. Tukos johtaa kudoksen iskemiaan, eli hapen ja ravinteiden riittämiseen, mikä voi aiheuttaa kudosvaurioita tai kuoleman riskin riippuen tukoksen paikasta.

Tukosten yleisimpiä syitä ovat ateroskleroottinen plakkitukos, trombi (veritulppa) ja embolia ( verenkierrossa liikkeelle lähtenyt lohko, joka voi tukkia pienemmän valtimon). Myös vasospasmi eli verisuonen äkillinen supistuminen sekä harvinaisemmat syyt kuten trauma, kasvaimen aiheuttama puristus tai synnynnäiset rakenteelliset poikkeavuudet voivat aiheuttaa tukoksen. Tukosten riskitekijöihin kuuluvat korkea verenpaine, korkea kolesteroli, diabetes, tupakointi, ylipaino sekä ikä.

Oireet riippuvat tukoksen sijainnista. Sydämen seudun (koronaaritukos) oireet ovat yleisimmin rintakipu ja hengenahdistus; aivoverisuonten tukos voi aiheuttaa äkillisen neurologisen oireen kuten puutumista, heikkoutta tai puhevaikeuksia; perifeerisen verenkierron tukos voi ilmetä voimakkaana raajan kivun, kalpeudena, kylmyytenä ja lateraalisena heikkoutena sekä pulssin menettämisenä alueella.

Diagnoosi perustuu oireisiin, elektrokardiografian (EKG) sekä verikokeiden kuten troponiinien esiintymiseen, ja kuvantamistutkimuksiin kuten Doppler-ultraääniin, CT- tai MR-angiografisiin tutkimuksiin. Tarvittaessa käytetään endovaskulaarisia tai kirurgisia toimenpiteitä verenkierron palauttamiseksi.

Hoitona korostuvat nopeus ja paikallinen tilanne: akuutissa tilassa annetaan verenohennuslääkkeitä, mahdollisesti trombolyysiä sekä endovaskulaarisia toimenpiteitä (trombektomia, angioplastia ja stentti). Kroonisissa tukoksissa valikoidaan ohitusleikkaukset tai muu verisuonien uudelleenjakaminen. Ennaltaehkäisy keskittyy riskitekijöiden hallintaan, kuten tupakoinnin lopettamiseen, liikkumiseen, ruokavalioon, verenpaineen, kolesterolin ja sokeritaustan kontrolliin sekä tarvittaessa statiinien käyttöön.