hitsaamista

Hitsaaminen on metallien yhdistäminen käyttämällä lämpöä ja usein täyteainetta, jolloin kappaleet muodostavat luotettavan liitoksen. Yhteys voidaan saavuttaa joko sulattamalla yhdeksi muodostuva liitos tai ilman sulatusta. Hitsausta käsitellään pääosin kahdena ryhmänä: sulatushitsaukseen (fusion welding) ja kiinteähitsaukseen (solid-state welding).

Sulatushitsauksessa hitsattavien pintojen reunat sulaavat ja liitos muodostuu niiden jäähtyessä. Täyteaine lisätään usein, ja hapettuminen torjutaan suojakaasulla tai elektrodiin liittyvällä suojauksella. Tällaisia prosesseja ovat sähkökaarihitsaus (esimerkiksi SMAW), MIG/MAG-hitsaus (GMAW), TIG-hitsaus (GTAW) sekä nopeasti kehittyvät laser- ja plasmahitsausmenetelmät.

Kiinteähitsauksessa kappaleet liittyvät toisiinsa ilman merkittävää sulatusta. Tyypillisiä menetelmiä ovat painehitsaus, puristin- ja kitkahitsaus sekä joitakin kipinätöntä liitosmenetelmiä. Nämä menetelmät sopivat erityisesti tilanteisiin, joissa lämpötila ei saa aiheuttaa suuria muodonmuutoksia tai hitsaussaumoihin ei saa sulkeutua täyteainetta.

Materiaalit ja lisäaineet: yleisimpiä hitsattavia materiaaleja ovat teräs, ruostumaton teräs ja alumiini. Täyteaineet sekä suojakaasut riippuvat prosessista ja liitettävien materiaalien koostumuksesta. Suojakaasut ovat tärkeä osa monia sulatushitsausmenetelmiä.

Sovellukset ja turvallisuus: hitsausta käytetään rakentamisessa, kone- ja laivateollisuudessa sekä auto- ja ilmastoteollisuudessa. Hitsaaminen tuottaa UV-säteilyä, kipinöitä ja savua, minkä vuoksi tarvitaan suojavarusteita, asianmukainen ilmanvaihto ja asianmukainen koulutus sekä huolellinen laadunvalvonta. Laadunhallinta sisältää liitosten tarkastuksen ja standardien noudattamisen, kuten kansainvälisten ja kansallisten hitsausstandardien seuraamisen.