fermentoituvuus

Fermentoituvuus kuvaa hiilihydraatin kykyä fermentoitua suoliston mikrobien toimesta. Käytännössä kyse on siitä, kuinka suuri osa hiilihydraatista rakennetta pystytään pilkkomaan ja muuttumaan bakteerien metaboloiman prosessin kautta lyhytketjuisiksi rasvahapoiksi (SCFA) sekä kaasumaisiksi tuotteiksi. SCFA:t, kuten asetaatti, propionaatti ja butyraatti, toimivat energianlähteenä suoliston soluissa, vaikuttavat verensokerin säätelyyn sekä yleiseen aineenvaihduntaan ja suoliston terveyteen. Fermentoituvuutta tarkastellaan erityisesti kasvikuidun ja prebioottien yhteydessä, ja se auttaa ymmärtämään, miten ruokavalio vaikuttaa suoliston mikrobiomiin.

Mittaus ja vaikuttavat tekijät: Fermentoituvuutta voidaan arvioida sekä in vitro että in vivo. In vitro -kokeissa käytetään yleensä ihmisen ulosteen inoculumia ja seurataan hiilihydraatin häviämistä, kaasutuotantoa sekä SCFA-tuotantoa. In vivo -arvioissa käytetään hengitystestiä (vety- ja metaanipitoisuus) sekä ulosteen ja veren SCFA-pitoisuuksien muutoksia. Tekijöitä, jotka vaikuttavat fermentoituvuuteen, ovat hiilihydraatin rakenne (liukoisuus, molekyylipaino, resistentti tärkkelys), kuidun tyyppi ja koostumus, sekä ruokavalio, suoliston mikrobiston koostumus, pH ja läpäisyaika.

Käytännön merkitys: Korkea fermentoituvuus voi lisätä energian saatavuutta ja tuottaa hyödyllisiä SCFA:ta, kuten butyraattia, mikä tukee suoliston terveyttä. Toisaalta liiallinen fermentointi voi aiheuttaa ilmavaivoja tai epämukavuutta joillekin ihmisille, erityisesti FODMAP-ruokavaliot huomioiden. Ravitsemuksellisessa suunnittelussa pyritään tasapainottamaan fermentoituvien ja vähemmän fermentoituvien kuitujen saantia sekä huomioimaan yksilölliset toleranssit ja mikrobiomikoostumus.