etäkuvausta

Etäkuvaus on kuvan tai muun mittaustiedon hankkimista kohteesta etäisyydeltä käyttämällä kaukokartoituksen välineitä ja sensoreita. Se kattaa sekä optisen kuvantamisen että muiden spektrien hyödyntämisen sekä mittausmenetelmiä kuten LiDAR- ja SAR-sensorit. Keräys tapahtuu usein lennokeilla, ilma-aluksilla tai satelliiteilla, jolloin dataa voidaan hankkia suuralueittain ja toistuvasti.

Käyttökohteita ovat esimerkiksi maankäyttö- ja ympäristön seuranta, metsätalous, maatalous, vesistöjen kartoitus sekä geologia ja arkeologia. Etäkuvausta hyödynnetään myös kaupunkisuunnittelussa sekä turvallisuus- ja puolustusanalyysissä. Menetelmät voivat koostua sekä pinnan että rakenteiden kolmiulotteisesta rekonstruoinnista, sekä erilaisten spektrien perusteella tehtävästä luokittelusta.

Prosessi alkaa datan laadunvarmistuksella: radiometrinen ja geometrinen korjaus sekä georeferointi, jonka jälkeen kuvia voidaan mosaiikata ja yhdistellä suuriksi karttaprojektioiksi. Tämän jälkeen suoritetaan analyysi ja tulkinta, kuten spektrinen analyysi, luokittelu sekä mahdollisesti kolmiulotteinen mallintaminen.

Etäkuvauksen vahvuuksia ovat laajat näkymät, toistuva kartoitus sekä pääsy haastavimmillekin alueille. Haasteita ovat sää- ja pilvisyysolosuhteet, kustannukset sekä suurten datamäärien käsittely ja tulkinta, joka vaatii erityisosaamista.

Tulevaisuudessa keskeisiä kehityssuuntia ovat korkeammat resoluutiot, nopeammat tiedonvälitykset sekä tekoälyyn perustuvat automaattiset analyysit ja tulkinta. Katso myös kaukokartoitus, fotogrammetria, GIS ja drone-tekniikka.