etäluotausjärjestelmän

Etäluotausjärjestelmä, suomeksi usein etäluotausjärjestelmä, on kokoelma laitteita ja ohjelmistoja, joita käytetään kohteiden tai ilmiöiden tutkimiseen ja analysointiin ilman fyysistä kontaktia. Termi tulee sanoista "etä" (remote) ja "luotaus" (sensing). Nämä järjestelmät keräävät tietoa esimerkiksi mittaamalla sähkömagneettista säteilyä, joka heijastuu tai emittoituu tutkittavasta kohteesta.

Etäluotausjärjestelmät koostuvat tyypillisesti sensorista (anturista), joka kerää tietoa, ja alustasta, jolla sensori on. Alustat voivat olla satelliitteja, lentokoneita, droneja tai maanpäällisiä asemia. Kerätty data käsitellään ja analysoidaan sitten tietokoneohjelmistoilla, jotta siitä saadaan hyödyllistä tietoa.

Sovellusalueita etäluotausjärjestelmille on monia. Ympäristötieteissä niitä käytetään ilmakehän, hydrologian ja maaperän ominaisuuksien seurantaan, kuten sään ennustamiseen, metsäkadon tutkimiseen tai vesistöjen tilan arviointiin. Geologiassa etäluotaus auttaa kartoittamaan maanpinnan muotoja, tunnistamaan mineraaliesiintymiä ja seuraamaan geologisia prosesseja. Myös maanviljelyssä ja metsätaloudessa niitä hyödynnetään kasvuston tilan seurantaan ja sadon arviointiin. Lisäksi etäluotausta käytetään puolustus- ja turvallisuustarkoituksiin, kuten tiedusteluun ja rajojen valvontaan.

Erilaisia etäluotausmenetelmiä ovat esimerkiksi optinen etäluotaus, joka mittaa näkyvää valoa ja infrapunasäteilyä, sekä tutka (radar) etäluotaus, joka käyttää radiotaajuuksia. Laser-pohjaiset menetelmät, kuten lidar, ovat myös yleistyneet. Etäluotausjärjestelmät tarjoavat tehokkaan tavan kerätä tietoa suurilta alueilta ja vaikeapääsyisistä paikoista, mikä tekee niistä korvaamattomia monilla tieteen ja teknologian aloilla.