erityistapausten

Erityistapausten käsite viittaa tapauksia, jotka poikkeavat tavallisista prosesseista niiden ainutlaatuisen tai poikkeuksellisen luonteen vuoksi. Sellaisten tapausten kohdalla normaaleiksi määritellyt kriteerit, resurssit tai aikataulut eivät välttämättä päde, vaan ratkaisut edellyttävät yksilöllistä harkintaa ja mahdollisesti lisäresursseja tai poikkeusmenettelyjä. Termi esiintyy laajasti julkishallinnon ja viranomaisten kielessä viitattaessa erityisluontoisiin, poikkeuksellisiin tapauksiin.

Käyttökonteksteja eriytämään on useita. Oikeudellisessa menettelyssä erikoistapaukset voivat tarvita poikkeusmenettelyjä, laajempaa todistusaineistoa tai erityistä oikeudellista harkintaa. Sosiaalipalveluissa erityistapausten piirissä voivat olla esimerkiksi perheiden tai yksittäisten henkilöiden tilanteet, joissa tavanomaiset tukimuodot eivät riitä. Terveys- ja koulutusalalla eriytyneet tapaukset voivat edellyttää yksilöllisiä hoito- tai opetussuunnitelmia sekä yhteistyötä moniammatillisessa tiimissä.

Hallinnollisesti erityistapauksia käsitellään usein erillisin perustein rekisteröintien, raportoinnin ja resurssien kohdentamisen yhteydessä. Niiden tunnistaminen ja dokumentointi mahdollistavat kohdennetun päätöksenteon sekä seurannan, mutta voivat myös pidentää toimintaprosesseja, koska ratkaisut vaativat tarkempaa harkintaa ja viranomaisten koordinointia.

Erityistapausten genetiivinen muoto erityistapausten sekä peruskäsitteet liittyvät loogisesti sanaan "erityistapaus." Termiä käytetään yleisesti suomalaisessa hallinnollisessa ja organisaatiokohtaisessa kielessä kuvaamaan poikkeuksellisia tapauksia, joita ei voida ohjata pelkillä yleisillä säännöillä.