erikoisväestö
Erikoisväestö on yleisnimi kuvaamaan väestöryhmiä, joiden tarpeet, olosuhteet tai riskit poikkeavat valtaväestöstä ja joita tutkimuksessa tai palvelujärjestelmässä käsitellään erikseen. Käsite ei ole kiinteä juridinen luokka; sen määrittely riippuu kontekstista ja tavoitteesta. Erikoisväestöä voivat muodostaa muun muassa lapset ja vanhukset, henkilöt vammaisuuden tai kroonisten tilojen vuoksi, sekä maahanmuuttajat tai muut äidinkielen puhujat, etniset tai kielelliset vähemmistöt, kodittomat sekä vankilassa tai pysyvästi huolenpidon piirissä olevat ryhmät.
Käytössä erikoisväestöön kohdistuu tutkimus- ja palvelujärjestelmissä tarve varmistaa oikeudenmukainen edustus ja räätälöidyt ratkaisut. Tämä voi tarkoittaa
Tieteellisessä ja hallinnollisessa työssä korostuvat eettiset ja käytännön seikat: saavutettavuus, viestinnän esteettömyys ja kulttuurisensitiivisyys, käännökset, suostumuksen
Erikoisväestön huomioiminen edistää tasa-arvoa ja mahdollistaa paremmin kohdennetut, vaikuttavat interventiot sekä tilastollisen ja politiikkakäytännön läpinäkyvyyden. Suomessa