energiatehokkuusvaatimuksista

Energiatehokkuusvaatimukset ovat säädöksiä ja standardeja, jotka rajaavat tai ohjaavat tuotteiden ja rakennusten energian kulutusta. Niiden tavoitteena on parantaa energian tehokkuutta, vähentää kokonaisenergiankulutusta ja siten pienentää ympäristövaikutuksia sekä energiatehokkuuden parantamisesta koituvia kustannuksia.

Sääntely perustuu sekä kansalliseen lainsäädäntöön että EU:n direktiiveihin, kuten Ecodesign-direktiivi ja siihen liittyvät energiamerkkaukset sekä rakennusten energiatehokkuusdirektiivi (EPBD). Jäsenmaat ottavat nämä puitteet ja siirtävät ne omiin säädöksiinsä, asettavat minimitasot ja velvoittavat energiatodistusten laatimisen sekä rakennusten energiatehokkuuden seurantaa. Suomessa energiatehokkuutta koskevat vaatimukset ohjautuvat rakennusmääräyksiin, energiatodistuksiin sekä rakennusten energiatehokkuuden vaatimuksiin, sekä sisältyvät rakennuksen teknisiin järjestelmiin ja tehokkuusvaatimuksiin.

Soveltamisala kattaa rakennukset, kodinkoneet ja laitteet sekä teollisuuden prosessit ja liikennevälineet siinä laajuudessa kuin kyseinen säädös sitä koskee. Vaikutuksia mitataan energiamerkinnöin sekä ilmoitetun energian kulutuksen arvoilla. Rakennuksissa uusien osien rakentamisessa ja perusparantamisessa huomioidaan lämmitys-, ilmanvaihto-, eristys- ja teknisten järjestelmien energiatehokkuus.

Energiatehokkuusvaatimuksilla on sekä taloudellisia että ympäristöä koskevia etuja: pienempi energiankulutus pienentää kustannuksia ja päästöjä. Haasteita voivat olla kustannukset, tekninen toteutettavuus ja tarve päivityksille teknologian kehityksen mukana. Näitä vaatimuksia päivitetään säännöllisesti vastaamaan uusia teknologioita ja taloudellisia olosuhteita.