parantamisesta

Parantamisesta on suomenkielinen käsite, joka viittaa toipumiseen ja terveydentilan palauttamiseen sairaudesta, vammasta tai toimenpiteestä aiheutuneesta heikkoudesta. Se kattaa sekä fyysisen paranemisen että psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin kohentumisen. Parantaminen voi tapahtua luonnollisesti, kehon omien korjausprosessien avulla, tai sen tukemana hoitojen ja kuntoutuksen kautta.

Sana muodostuu verbistä parantaa sekä nominaalisoivasta -minen-suffiksista. Silloin parantamisesta viittaa prosessiin, jonka aikana voidaan pyrkiä kokonaisvaltaiseen toipumiseen.

Lääketieteessä parantaminen tarkoittaa tilan paranemista sekä fysiologisten rakenteiden palautumista. Tähän kuuluvat haavojen paraneminen, kivunlievitys, toimintakyvyn palautuminen sekä oireiden väheneminen. Parantuminen voi vaatia lääkehoitoa, kirurgisia toimenpiteitä, fysioterapiaa sekä elämäntapamuutoksia. Prosessi on usein vaiheittainen ja riippuu potilaan yleisestä terveydestä sekä hoitotoimenpiteiden onnistumisesta.

Psyykkinen ja sosiaalinen parantaminen koskee mielenterveys- ja hyvinvointiprosesseja, kuten trauman, riippuvuuksien tai masennuksen hoidossa tapahtuvaa toipumista sekä ihmissuhteiden ja elämänlaadun paranemista. Näissä tapauksissa hoito voi sisältää terapiaa, tukea, vertaistukea sekä elämäntapamuutoksia.

Parantamisen edellytyksiä ovat sekä biologiset että ympäristötekijät: ikä, perustaudit, ravitsemus, uni ja liikunta sekä hoitoon sitoutuminen. Terveysjärjestelmän rooli on varmistaa turvallinen, oikeudenmukainen ja yksilöllisesti räätälöity hoito sekä potilaan itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen.