eigenotoksiset

Eigenotoksiset aineet ovat aineita, jotka voivat aiheuttaa genotoksisuutta, eli DNA:n vaurioita, mutaatioita tai kromosomivaurioita solutasolla. Näiden vaurioiden seurauksena solu voi saada virheitä perimän säätelyssä, mikä voi lisätä syövän ja muiden sairauksien riskiä. Eigeneotoksisuus kattaa sekä suoran DNA-vaurion aiheuttavat yhdisteet että epäkypsän metabolian kautta syntyvät reaktiiviset aineet, jotka vaurioittavat genomia monin eri tavoin.

yleisimpiä mekanismeja ovat DNA-aduktioiden muodostuminen, suorat tai replikaatiota häiritsevät katkokselliset vauriot, DNA-ketjujen ristikkäisvauriot sekä oksidatiivinen stressi, joka johtaa mutaatioihin. Lisäksi jotkin aineet voivat aiheuttaa kromosomien epävalintaisen jaon (aneugene) tai muroponsiovoja, jotka muodostavat suuria genomisia rakenteellisia virheitä. Genotoksisuus voidaan erottaa pelkästä cytotoksisuudesta: DNA-vauriot voivat olla sekä välittömästi että mutaatioiden kautta pitkän aikavälin riskejä.

Arviointi ja tutkimus genotoksisuudesta perustuu sekä in vitro- että in vivo -menetelmiin. Keskeisiä testejä ovat muun muassa bakteriaalinen Ames-testi, in vitro -solumutaatiotestit, micronukleustesti sekä kromosomimuutosten testit. OECD:n suositukset kattavat näitä menetelmiä identifioinnin ja riskien arvioinnin tukemiseksi. Tutkimuksissa käytetään myös biomarkkereita, kuten DNA-adukteja ja mikrotuotteiden määrää verenkierrossa, sekä solu- ja eläinmallien avulla saatuja tietoja.

Käytännössä eigenotoksiset aineet voivat johtaa rajoituksiin tai valvontatoimiin potentiaalisten vaarojen vuoksi. Monet valtiolliset säädökset ja turvallisuusarviot perustuvat genotoksisuuden todentamiseen ennen markkinoille pääsyä sekä jatkuvaan seurantaan.