genotoksisuutta

Genotoksisuus tarkoittaa aineen tai prosessin kykyä vahingoittaa perimää sisältävää DNA:ta, mikä voi johtaa mutaatioihin, kromosomivaurioihin tai DNA-ketjujen katkeutumisiin. Tällaiset vauriot voivat lisätä syöpäriskiä ja aiheuttaa periytyviä mutaatioita tai fenotyyppisiä muutoksia. Genotoksisuus voi ilmetä sekä suoraan DNA:han kohdistuvina vaurioina että epäsuorasti solun sisäisten prosessien kautta.

Mekanismit ovat moninaiset. Suora genotoksisuus sisältää DNA-kirjaita modificaciones kuten alkylaatiota, aduktien muodostumista, interkalointia sekä ristikkäisvaurioita. Epäsuora genotoksisuus syntyy usein oksidatiivisen stressin tai muiden yhdisteiden vaikutuksesta, jotka johtavat base-modifikaatioihin tai replikaation virheisiin. DNA:n vaurioita korjaavat mekanismit, kuten base excision repair, nucleotide excision repair, mismatch repair sekä homologous recombination ja non-homologous end joining, vaikuttavat siihen, kuinka vakavasti vauriot aiheuttavat mutaatioita. Genotoksisuus voi ilmetä muun muassa mutaatioina, kromosomaalisina vaurioina tai sisarkaistuneina (sister chromatid) muutoksina.

Arviointi ja testaus ovat keskeisiä. Kansainväliset standardit käyttävät sekä in vitro että in vivo menetelmiä, kuten Amesin testi munivaatioiden tutkimiseksi bakteereissa, comet-testi DNA-katkeiden mittaamiseen yksilösoluissa, mikronukleustesti kromosomaalisen vaurion havaitsemiseksi ja kromosomaalisten aberraatioiden testejä. OECD-ohjeistukset ohjaavat näiden kokeiden toteutusta.

Sääntely huomioi genotoksisuuden riskinarvioinnissa. Lääkkeiden ja kemikaalien osalta tehdään kattava genotoksisuustutkimus, ja hoitotoimenpiteissä painotetaan altistusten vähentämistä. Joillakin genotoksisilla yhdisteillä katsotaan, ettei niillä ole turvallista alarajaa, jolloin riskinarviointi painottuu kokonaisaltistuksen ja todennäköisen riskin arviointiin.