genotoksisuudesta

Genotoksisuus tarkoittaa aineiden tai muiden tekijöiden aiheuttamaa haittaa DNA:lle. Se kattaa DNA-vauriot, mutaatiot ja kromosomimuutokset. Genotoksiset tekijät voivat toimia suoraan DNA:han sitoutuen tai epäsuorasti metaboloituneina aktiivisiksi yhdisteiksi. Vaikutukset voivat johtaa syöpään tai perinnöllisiin sairauksiin, ja ne voivat ilmetä sekä pysyvästi että tilapäisesti.

DNA-vaurion tyyppejä ovat muun muassa DNA-kaksoiskierteen katkoksat, yksittäiskierteen katkeamat, adduktoituminen, oksidatiivinen vaurio sekä kromosomihäiriöt. Genotoksisuus on laajempi käsite kuin mutagenisuus: mutaatio on usein seuraus genotoksisesta vaikutuksesta, mutta DNA-vauriot voivat ilmetä myös muilla tavoilla, eikä kaikkien vaurioiden tarvitse johtaa periytyviin muutoksiin.

Genotoksisuuden toteamiseksi käytetään sekä in vitro- että in vivo -menetelmiä. Yleisimmät in vitro -testit ovat Ames-testi bakteereissa mutaatioiden havaitsemiseksi, mikronukleustesti ja comet-testi, jotka mittaavat DNA-vaurioita sekä soluissa että soluja vertaamalla. Lisäksi voidaan suorittaa kromosomimuutostestejä. Testausta ohjaavat organisaatioiden, kuten OECD:n, ohjeet sekä kansalliset säädökset.

Sääntely: Genotoksisuus otetaan huomioon riskinarvioinnissa, ja altistuksen minimoiminen on usein päämäärä. Monissa maissa genotoksiset aineet voivat olla kiellettyjä tai rajoitettuja käytössä, ja niiden turvallisuus arvioidaan huolellisesti ennen käyttöä, erityisesti teollisuudessa ja kuluttajatuotteissa.