botulistoksiinin

Botulistoksiini, eli botulinum toxin, on erittäin voimakas neurotoksiini, jonka tuottaa Clostridium botulinum sekä siihen liittyvät bakteerilajit. Toksineja tunnetaan useita serotyyppisii A–G, joista lääketieteellisessä käytössä korostuvat tyypit A ja B. Luontaistai lääkinnälliset valmistemuodot ovat tarkasti säädeltyjä, ja toksinien käyttö tapahtuu ainoastaan koulutetun terveydenhuollon ammattilaisen toimesta.

Toimintamekanismi perustuu presynaptiseen estoon: botulistoksiini estää asetyylikoliinin vapautumisen synaptisen neuroyhteyden kautta, mikä johtuu SNARE-proteiinien, kuten SNAP-25 (tyyppi A) ja/tai synaptobrevin, leikkaamisesta. Tämä johtaa lihasjäykkyyden tai -halvaantumisen välilliseen hidastumiseen. Toksinin vaikutus on aluksi paikallinen, mutta voi toisinaan levitä injektiopaikan ulkopuolelle.

Käyttökohteet ja vaikutusaika vaihtelevat: kosmeettisessa hoidossa käytetään erityisesti faskia- ja ilmealueiden liikuttajien aiheuttamien ryppyjen vähentämistä (esimerkiksi silmäkulmien, otsan ja kulmien alueet). Lääketieteellisissä indikaatioissa botulistoksiinia käytetään muun muassa kroonisen migreenin ennaltaehkäisyyn, niskaperäisiin dysmotoriin, strabismukseen ja blepharospasmiin, spastisuuteen sekä virtsarakon yliaktiivisuuteen ja liialliseen hikoiluun. Vaikutus alkaa yleensä 2–14 päivän kuluessa injektiosta ja kestää noin 3–6 kuukautta, minkä jälkeen tarvitaan uusi hoitokerta.

Turvallisuus ja riskit: hoito on ensisijaisesti paikallinen, mutta toksinia voi harvinaisissa tapauksissa levitä laajemmin ja aiheuttaa systeemisiä oireita. Potilaiden, joilla on raskaus tai imetys, neuromuskulaarisia sairauksia (esim. myasthenia gravis, Lambert–Eaton -oireyhtymä) tai infektoituneet injektiopaikat, tulee huomioida erityisestä varauksesta. Lääkkeen annos ja antotapa määritellään yksilöllisesti, ja tulisi välttää yhteisvaikutuksia muiden neuromuskulaaristen lääkkeiden kanssa.