yhteisvaikutuksia

Yhteisvaikutukset ovat tiloja, joissa kahden tai useamman aineen samanaikainen käyttö muuttaa toistensa vaikutuksia tai riskejä. Ne koskettavat sekä lääkeaineita että ravintoaineita, kasviuutteita ja muita ainesosia. Yhteisvaikutukset voivat ilmetä eri tavoin: ne voivat muuttaa vaikutuksen suuruutta, nopeutta tai kestävyyttä sekä lisätä haittavaikutuksia tai harvinaisia komplikaatioita.

Yhteisvaikutuksia voidaan tarkastella kahdesta pääasiallisesta mekanismista. Farmakokineettisissa yhteisvaikutuksissa toinen aine vaikuttaa kolmannen aineen imeytymiseen, jakautumiseen, metaboliaan tai eliminaatioon. Farmakodynaamiset yhteisvaikutukset tarkoittavat sitä, että aineet vaikuttavat samalla tavoiteelinjällä tai samanlaisella fysiologisella mekanismilla, jolloin vaikutukset voivat olla synergistisiä, additiveisia tai antagonisteja.

Yleisimmät mekanismit ovat entsyymi- ja transporterivaikutukset, kuten CYP450-entsyymien (esim. CYP3A4) ja P-gp-transportterien toiminnan muutos sekä lääkevasteen reseptoripohjaiset tasot. Yhteisvaikutuksia voi esiintyä myös ravinnosta, kuten greippimehun vaikutuksesta suolituleen entsyymien toimintaan sekä ruokavalion muutoksista, joiden on todettu vaikuttavan joidenkin lääkkeiden pitoisuuksiin veressä.

Riskitekijöitä ovat monilääkitys (polyfarmasia), ikä, maksas- tai munuaissairaudet, alkoholin käyttö sekä potilaan yleinen terveys-tila. Yleensä yhteisvaikutusten riskiä pyritään vähentämään lääkityslistojen tarkastuksella, yksilöllisellä annostuksen säädöllä, ajankohtien harmonisoinnilla ja vaihtoehtoisten lääkkeiden harkinnalla. Potilaita neuvotaan kertomaan kaikista käyttämistään lisäravinteista ja kasvirohdosvalmisteista sekä seuraamaan hoitavaa terveydentilaansa, osana lääkehoidon turvallisuutta ja pharmacovigilancea.

Yhteittää ja hallinta ovat keskeisiä osia kliinisestä lääkehoidosta, ja ne vaativat systemaattista arviointia sekä yhteistyötä potilaan ja terveydenhuollon ammattilaisten välillä.