yliaktiivisuuteen

Yliaktiivisuuteen on suomalaisessa kliinisessä ja arkikielessä viitattu yleisesti hyperaktiivisuuteen ja impulssikontrollin ongelmiin liittyvään ilmiöön. Yliaktiivisuus (yliaktiivisuus) tarkoittaa tapahtuviin toimintoihin liittyvää liiallista motorisesta toiminnasta, levottomuutta ja impulsiivisuutta sekä usein myös tarkkaavaisuuden haasteita. Suomessa termiä käytetään sekä lääketieteellisessä kontekstissa että yleiskielessä, ja illatiivin muoto yliaktiivisuuteen esiintyy usein lauserakenteissa kuten “oireet yliaktiivisuuteen liittyen” tai “yliaktiivisuuteen viittaavat oireet”.

Kliinisessä mielessä yliaktiivisuus on keskeinen piirre ADHD:ssä (attention deficit/hyperactivity disorder). ADHD:llä tarkoitetaan neurokehityksellistä häiriötä, jolle on tunnusomaista, vähintään kahden osa-alueen oireet: hyperaktiivisuus, impulsiivisuus ja/tai tarkkaavaisuuden haasteet, jotka esiintyvät useissa ympäristöissä ja joilla on näkyviä vaikutuksia päivittäiseen toimintaan. Yliaktiivisuuteen liittyvät oireet voivat ilmetä varhain lapsuudessa, usein ennen 12-vuotiaska, ja ne voivat muuttaa koulumenestystä, sosiaalista vuorovaikutusta ja itsetunnon kehittymistä.

Diagnoosi perustuu kliiniseen arviointiin, oireiden keston ja vaikutusten kartoitukseen sekä monien tahojen, kuten vanhempien ja koulun, havaitsemien merkitysten huomioimiseen. Hoito on yksilöllistä ja usein monitahoinen: tietoisuus- ja käyttäytymisterapia, vanhempien ohjaus, koulun tukitoimet sekä lääkehoito, joka voi sisältää stimulantteja (esim. metyylifenidaatti) tai ei-stimulantteja (esim. atomoksetiini). Hoidon tavoitteena on lievittää oireita, parantaa toimintakykyä ja tukeea arkea. Yliaktiivisuuteen liittyvää ymmärrystä ja hoitoa kehitetään jatkuvasti, ja yksilöllinen lähestymistapa on keskeinen.