atooppisuus

Atooppisuus on perinnöllinen alttius kehittää IgE-välitteisiä allergisia reaktioita. Se ei ole sairaus itsessään, vaan taipumus, joka altistaa yksilön kehittämään allergisia tiloja, kuten atooppista dermatiittia, heinänuhaa ja astmaa. Yleensä atooppisuus ilmenee lapsuudessa, mutta voi jatkua aikuisille.

Taipumus johtuu monien tekijöiden yhteisvaikutuksesta: geneettinen alttius (perhehistoria), ympäristötekijät sekä immuunijärjestelmän poikkeava kehitys. Atooppisuus liittyy tyypillisesti TH2-vasteeseen ja suureen IgE-tason kertymiseen vasta-aineita vastaan yleisiin elinympäristön allergeeneja vastaan. Ihon roolin tila on tärkeä: barrierin heikkeneminen, esimerkiksi filagriinin geenin muutokset, voi lisätä allergeenien pääsyä ja herkistymistä.

Atooppinen taustaa esiintyy usein yhdessä ainakin kolmen tilan kanssa, joita kutsutaan atopialoksi: atooppinen dermatiitti, allerginen nuha ja astma. Yleensä perheissä, joissa on historia atooppisista sairauksista, todennäköisyys ilmentyä kasvaa. Ilmiö on maailmanlaajuisesti yleinen erityisesti teollistuneissa maissa; esiintyvyys vaihtelee iän ja populaation mukaan.

Diagnoosi perustuu potilaan kliiniseen historiaan ja perhehistoriaan; allergia-testit, kuten ihoallergia-koepala (siitepöly, pölypunkit, lemmikkieläimet) tai spesifinen IgE-veritestaus, voivat tukea herkistymien tunnistamista, mutta atooppisuutta ei diagnosoida yhdellä testillä.

Hoito keskittyy oireiden hallintaan ja ihonesteen ylläpitoon: säännölliset kosteuttajat, tulehduksen hallinta paikallisilla kortikosteroideilla tai kalsineuriini-estäjillä atooppisessa dermatiitissa; allergisten nuhien ja astman oireiden kontrollointi: antihistamiinit, intranasaaliset kortikosteroidit, inhalaatioaineet sekä tarvittaessa keuhkoputkia avaavat lääkkeet. Altistumisen välttäminen allergeeneille ja ympäristötekijöiden, kuten tupakoinnin lopettaminen ja ilmanlaadun parantaminen, voivat vähentää oireita. Joissakin tapauksissa allergeenispesifistä immunoterapiaa voidaan harkita tiettyjen allergeenien yhteydessä.