antihistamiinit

Antihistamiinit ovat lääkkeitä, jotka estävät histamiinin vaikutuksia sitoutumalla histamiinireseptoreihin. Yleisin käyttötarkoitus on H1-reseptorin salpaus allergiaoireiden hoidossa: ne vähentävät kutinaa, nenänvuotoa, aivastelua, silmien punoitusta ja nokkosihottumaa. H1-salpaajia on jaettu sukupolvittain; ensimmäisen sukupolven lääkkeet (esim. difenhydramiini, prometsiini, klorfeniramiini) läpäisevät helposti veri-aivoesteen ja voivat aiheuttaa sedatiivisia ja antikolinergisia haittoja. Toisen sukupolven valmisteet (esim. setiritsiini, loratadiini, feksofenadiini, desloratadiini) ovat vähemmän uneliaisuutta aiheuttavia ja pitkävaikutteisia.

Termillä antihistamiinit viitataan joskus myös H2-reseptorin salpaajiin (esim. famotidiini, simetidiini), jotka hillitsevät mahalaukun happotuotantoa ja ovat osa närästyksen ja mahahaavojen hoitoa. Joitakin vanhoja H1-lääkkeitä (terfenadiini, astemizoli) vedettiin markkinoilta kardiotoksisuuden riskin vuoksi.

Haittavaikutuksia ovat uneliaisuus, huimaus, suun kuivuminen, näön hämärtyminen ja virtsaamisvaikeudet; erityisesti iäkkäillä antikolinergiset vaikutukset voivat olla haitallisia. Interaktioita esiintyy alkoholin ja muiden keskushermostoa lamaavien aineiden kanssa. Vakavassa anafylaksiassa adrenaliini on päähoito; antihistamiinit voivat täydentää hoitoa mutta eivät korvaa sitä. Lääkärin ohjeita ja annosteluohjeita tulee noudattaa, erityisesti raskauden, imetyksen ja lasten kohdalla.