asuttavuutta

Asuttavuus tarkoittaa paikan soveltuvuutta ihmisasutukseen. Se kuvaa, missä määrin ympäristötekijät sekä sosiaaliset, taloudelliset ja institutionaaliset tekijät mahdollistavat pitkäaikaisen, turvallisen ja laadukkaan asumisen. Asuttavuuden arviointi huomioi sekä fysikaaliset että inhimilliset tekijät sekä niiden vuorovaikutuksen.

Keskeisiä ulottuvuuksia ovat fyysiset ja ympäristötekijät (ilmasto, vesivarat, maaperä, maankäyttö ja luonnonhazardit), infrastruktuuri ja logistiikka (kulkuyhteydet, energia, viestintä), sekä sosiaaliset ja hallinnolliset tekijät (turvallisuus, palvelut kuten terveys ja koulutus, lainsäädäntö, omistusoikeudet). Taloudellinen elinvoima ja sopeutumiskyky ilmastonmuutokseen sekä talouden kestävä kehitys vaikuttavat myös asuttavuuteen. Näiden tekijöiden yhteisvaikutus määrittelee kuinka houkutteleva ja kestävä paikka on asua ja vakinaisesti elää.

Mittareita ja menettelytapoja asuttavuuden arviointiin ovat muun muassa veden ja ruoan saatavuuden mittarit, ilmasto- ja hazardialttiusarviot, infrastruktuurin kattavuus, palvelujen saavutettavuus, elinkustannukset sekä taloudelliset näkymät. Käytössä ovat myös GIS-pohjaiset kartoitukset, riskianalyysit, skenaariomallit sekä kansalaisten ja sidosryhmien näkemyksiin perustuvat arvioinnit.

Sovelluksiaan asuttavuus löytää kaupunki- ja aluekehityksessä, maankäytön suunnittelussa, ilmastonmuutokseen sopeutumisessa sekä riskien hallinnassa. Kyse on monituloisesta, dynaamisesta käsitteestä, jossa tavoitellaan turvallisia, kestäviä ja oikeudenmukaisia asuinalueita.