antioksidanttien

Antioksidantit ovat yhdisteitä, jotka estävät tai hidastavat hapettumista. Hapettuminen tuottaa reaktiivisia happi- ja typenlähteitä, kuten vapaita radikaaleja, jotka voivat vaurioittaa lipidejä, proteiineja ja DNA:ta soluissa. Antioksidantit voivat toimia sekä elimistön omilla puolustusmekanismeilla että ravinnosta saatavilla yhdisteillä.

Elimistössä on sekä endogeenisiä että eksogeenisiä antioksidantteja. Endogeenisiin kuuluvat entsymaattiset järjestelmät kuten superoksididismutaasi (SOD), katalaasi ja glutationiperoksidaasi sekä ei-entsymaattiset kuten glutationi. Eksogeenisia antioksidantteja saadaan ruokavaliosta, esimerkiksi vitamiinit C ja E, karotenoidit (esim. beta-karoteeni) sekä monet fenoliyhdisteet kuten flavonoidit.

Toimintaperiaate on useiden mekanismien kautta: antioksidantit voivat suoraan neutraloida vapaita radikaaleja, estää uusien radikaalien syntyä sekä auttaa palauttamaan toisia antioksidantteja redox-reaktioissa. Ne voivat myös vaikuttaa metallien hapettumisreaktioihin ja siten hidastaa oksidatiivista stres­sia.

Lähteinä ruokavaliossa ovat runsaasti vihanneksia ja hedelmiä, marjat, pähkinät, siemenet sekä täysjyvävilja. Vihreä tee ja kahvi sekä monet kasviuutteetkin tarjoavat antioksidantteja. Elimistön omat järjestelmät sekä ruokavaliosta saadut yhdisteet tukevat solujen suojaa hapettumisstressiä vastaan.

Tutkimus osoittaa, että terveysedut liittyvät pääosin kokonaisvaltaiseen, kasviksia runsaaseen ruokavalioon. Suurten annostusten lisäravinteiden hyödyt ovat epävarmoja, ja joissakin tapauksissa ne voivat olla haitallisia tietyissä ryhmissä. Siksi antioksidanttien tärkein lähde on ruoka, ei suuret lisäravinteet, ja tarve tulisi harkita yksilöllisesti.