antioksidantit

Antioksidantit ovat aineita, jotka estävät hapettumista ja suojaavat soluja vaurioilta. Hapettuminen ja vapaat radikaalit voivat vahingoittaa lipidejä, proteiineja ja DNA:ta, ja antioksidantit toimivat elektronien luovuttajina tai radikaaleja nujertavina yhdisteinä. Ne voivat toimia sekä soluja suojaavina entsyymeinä että ravinnosta saatavina aineina.

Antioksidantit jaetaan yleensä entsyymeihin ja epäentsyymaattisiin yhdisteisiin. Entsymaattisia ovat esimerkiksi superoksidi-dismutaasi (SOD), katalyysi ja glutationiperoksidaasi, jotka osallistuvat solujen redox-reaktioiden hallintaan. Epäentsyymaattisia ovat C- ja E-vitamiinit, karotenoidit (kuten beetakaroteeni), flavonoidit sekä monet kasviperäiset yhdisteet. Seleen on osa joitakin antioksidanttien toimintaa tukevia entsyymejä.

Lähteitä ovat laajat ruokavalion antioksidantit: hedelmät, vihannekset, marjat, täysjyvävilja, pähkinät, siemenet sekä ruokaöljyt. Juomista esimerkiksi vihreä tee ja kahvi sisältävät polyfenoleita.

Tutkimukset antioksidanttien terveysvaikutuksista ovat ristiriitaisia. Havainnoivat tutkimukset liittävät korkeaa antioksidantti-intakea moniin terveyshyötyihin, mutta satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset eivät yleensä osoita selkeitä etuja tietylle sairaudelle. Joissakin tapauksissa suurten annosten tiettyjä antioksidantteja, kuten beetakarotenoidia tupakoitsijoilla, on yhdistetty haittoihin. Suositellaan hankkimaan antioksidantit ensisijaisesti monipuolisesta ruokavalioista sen sijaan, että turvautuisi suuriin annoksiin lisäravinteina.

Yleistä on, että antioksidantit ovat osa kehon redox-balancea, mutta ne eivät yksin ratkaise sairauksien ehkäisyä. Lainsäädäntö ja valvonta vaihtelevat maittain; ravintolisien turvallisuus ja yhteisvaikutukset on huomioitava.