Lääketieteessä antibakteerisia aineita jaetaan usein kahteen pääkategoriaan: antibiooteiksi (lääkkeiksi bakteeri-infektioiden hoitoon) sekä antiseptisiksi tai desinfektanttisiksi aineiksi, joita käytetään bakteerien kasvun estämiseksi iholla, limakalvoilla tai ympäristössä. Antibakteeriset lääkkeet voivat edustaa useita eri ryhmiä, joilla on erilaiset vaikutusmekanismit, kuten solukalvon tai soluseinän rakennelman estäminen, proteiinisynteesin estäminen, nukleiinihappojen tuotannon rikkominen sekä bakteerien metabolisten reittien tukkeutuminen.
- Soluseinän rakennetta ja/tai sitä vastaan kohdistuvaa toimintaa estävät aineet (esimerkiksi β-laktaamit).
- Proteiinisynteesiä estävät aineet (kuten makrolidit, tetrasykliinit, aminoglykosidit, linetsolid).
Antiseptit ovat tarkoitettu ihmiselle tai limakalvoille turvallisesti käytettäviksi, kun taas desinfektantit puhdistavat pintoja ja välineitä bakteerien poistamiseen. Esimerkkejä ovat alkoholit, jodi, klooriheksidiini ja vetyperoksidi.
Antibakteeristen aineiden asianmukainen käyttö on tärkeää infektion hoidon kannalta, mutta liiallinen tai virheellinen käyttö voi lisätä antibioottiresistenssin riskiä. Siksi antibiootteja määrätään reseptillä ja annostus sekä kesto noudatetaan tarkasti. Antiseptisiä ja desinfektantteja käytetään ohjeiden mukaan ja ympäristöä koskevat toimenpiteet huomioiden. Kansainvälisesti tehostettu valppaus antibioottiresistenssin välttämiseksi korostaa harkittua käyttöä ja seurantaa.
Antibakteerisilla on sekä terveydenhuollossa että päivittäisessä hygienian hallinnassa keskeinen rooli. Niiden käyttötavat sekä vaikutusmekanismit vaihtelevat suuresti, mutta yhteinen tavoitteena on bakteerien määrän vähentäminen sekä tartuntaris minään. Huolellinen soveltaminen ja resistenssin vältto ovat nykyisen käytännön keskeisiä tekijöitä.