Nukleiinihappojen

Nukleiinihappojen yleisnimi kattaa DNA:n ja RNA:n. Ne ovat solujen perinnöllisen aineen ja välittäjien molekyylejä, jotka tallentavat, ilmentävät ja säätelevät geneettistä informaatiota sekä ohjaavat proteiinisynteesiä. Nukleiinihappojen rakennetta hallitsee polynukleotidiketju, jossa jokainen nukleotidi sisältää sokerin, fosfaattiryhmän ja emäksen.

DNA koostuu deoksiriboosista sekä fosfaattiosista; emäkset ovat A, T, C ja G. DNA muodostaa kaksijuosteisen kaksoiskierteen, ja juosteet ovat antiparalleelisia, eli kulkevat vastakkaisiin suuntiin. Emäkset muodostavat emäspariperheitä: A parittaa T:n ja C parittaa G:n.

RNA sisältää riboosin sokerin ja emäkset A, U, C ja G. Usein yksijuosteinen, mutta RNA voi muodostaa kierteitä ja rakenteita. RNA:ssa A parittuu U:iin ja C parittuu G:iin, kun sitä tarvitaan rakenteen ja toiminnan mahdollistamiseksi.

Nukleiinihappojen tehtävät ovat moninaiset. DNA tarjoaa geneettisen informaation tallennuksen ja sen kopioinnin, mikä mahdollistaa perinnöllisyyden siirtymisen seuraaville sukupolville. RNA välittää informaation genomin ja proteiinien valmistukseen transkriptiossa sekä osallistuu proteiinisynteesiin ohjaamalla ja siirtämällä aminohappojen rakennumista. Lisäksi RNA:lla on katalyyttisiä ja sääteleviä rooleja, kuten ribosomaalisessa RNA:ssa (rRNA), siirtäjä RNA:ssa (tRNA) sekä pienissä säätely-RNA:ssa (miRNA, siRNA).

Tutkimus nukleiinihappojen parissa on keskeistä genetiikan ja biotekniikan aloilla. Näiden molekyylien virheet voivat aiheuttaa sairauksia, mutta niiden ymmärtäminen mahdollistaa diagnostiikan ja uusien terapioiden kehittämisen.