kaksijuosteisen

Kaksijuosteinen on biologiassa käytetty termi, jolla viitataan kahdesta polynukleotidiketjusta koostuvaan molekyyliin. Yleisin esimerkki on kaksijuosteinen deoksiribonukleiinihappo, eli DNA, joka muodostaa kaksoiskierteen. Kaksijuosteisia molekyylejä esiintyy sekä luonnossa että laboratoriossa, ja termiä voidaan käyttää kuvaamaan muidenkin biologisten molekyylien rakennetta.

DNA:n kaksi ketjua ovat toistensa komplementaarisia ja kulkevat anti-parallel -suunnissa, 5'→3' ja 3'→5'. Ketjujen välissä muodostuvat emäspareissa A-T ja G-C vahvat vetysidokset, ja emästen ympärille sijoittuvat piiloon base-stacking -voimat. Sokeri-fosfaattikate muodostaa molekyylin ulkopinnan, kun taas sisäosan muodostavat emästen parit. Tämä rakennelma antaa kaksijuosteiselle DNA:lle heliksimaisen muodon ja suuremman rakenteellisen vakauden.

Kaksijuosteisuus vaikuttaa merkittävästi biologisiin prosesseihin. Kopioitumisessa heliksi avautuu, ja kummastakin ketjusta rakennetaan uusi, komplementaarinen ketju samaan tahtiin. Tämä mahdollistaa geneettisen informaation tarkasti siirtymisen seuraavalle sukupolvelle sekä korjausmekanismit, jotka selkeyttävät virheiden korjaamisen replikaation aikana. Kaksijuosteista DNA:ta löytyy useimpien eläinten, kasvien ja bakteerien genomin perusrakenteena; monien virusten genomien osana voi esiintyä myös kaksijuosteista rakennetta.

Kaksijuosteinen rakentuminen eroaa yksijuosteisesta rakenteesta, jossa molekyyli koostuu yhdestä emäksen ketjusta. Kielessä ja tieteellisessä kirjallisuudessa termiä käytetään erityisesti kuvaamaan DNA:ta, mutta on myös mahdollista puhua kaksijuosteisista RNA-molekyyleistä joissain viruksissa.