Kaksijuosteinen

Kaksijuosteinen tarkoittaa molekyyliä, jossa on kaksi toisiinsa kiinnittynyttä säiettä. Yleisimmän käytön mukaan se viittaa kaksijuosteiseen deoksiribonukleiinihappo DNA:han, mutta käsite voi koskea myös muita kaksijuosteisia rakenteita, kuten joidenkin virusten genomia.

DNA:n säikeet ovat antiparallel-suuntaisia: toinen kulkee kohti 5'–päätettä ja toinen 3'–päätä. Sokeri- ja fosfataattijohdannaiset muodostavat selkärangan, ja emäkset muodostavat sisäpuolelle emäspareja. A parittaa T:llä (kahdella vetysidoksella) ja G parittaa C:llä (kolmella vetysidoksella). Tämä emäsparirakenne mahdollistaa informaation säilymisen ja helpon kopioitumisen. DNA:n kaksijuosteinen heliksi on useimmiten oikeakätinen B-DNA; toisinaan esiintyy A- tai Z-DNA -konformaatioita olosuhteiden mukaan.

Kaksijuosteisuus antaa molekyylille stabiilisuuden ja mahdollistaa replikaation, jossa säikeet erkanavat ja muodostuvat uudet vastineet. Stabiilisuuteen vaikuttavat emästen suhde sekä GC-pitoisuus; suurempi GC-osuus nostaa melttymislämpötilaa (Tm).

Biologisesti DNA toimii perintöaineena ja kaksijuosteisuus mahdollistaa tarkat kopiointiprosessit sekä transkriptio-prosessit. Joillakin viruksilla on dsRNA-genomi, joka on myös kaksijuosteinen rakenne.

Historiallisesti rakenteen osoittivat James D. Watson ja Francis Crick vuonna 1953, hyödyntäen Rosalind Franklinin ja muiden tutkimuksia. Tämä mullisti käsityksen geenien rakenteesta.