makrolidit

Makrolidit ovat antibioottien ryhmä, jonka peruspiirre on makrocyclic lactone -rengas (yleensä 14–16 jäsentä) sekä siihen kiinnittyvät deoksisokeriyhdisteet. Yleisimmät makrolidit ovat erytromysiini, atsitromysiini, klaritromysiini ja roksitromysiini; fidaksomisiini luokitellaan usein samaan ryhmään.

Toimintaperiaate perustuu sitoutumiseen bakteerien 50S ribosomiyksikköön ja proteiinisynteesin estoon translaation aikana. Tämä johtaa bakteerien kasvun hidastumiseen tai niiden pysähtymiseen. Makrolidit ovat pääosin bakteerien kivuttomia ihmisille, mutta voivat aiheuttaa yksittäisiä haittavaikutuksia.

Spektri on rajallinen grampositiivisiin bakteereihin sekä moniin atypical-bakteereihin kuten Mycoplasma, Chlamydophila ja Legionella. Ne eivät ole yhtä tehokkaita monien gram-negatiivisten enterobakteerien suhteen. Resistenssi voi kehittyä 23S rRNA:n metylaation (erm-geenit) tai efflux-pumpuilla.

Käyttöaiheet vaihtelevat: makrolideja käytetään yleisesti hengitystieinfektioissa (esim. yhteisöllisiä keuhkoputkitulehduksia) sekä iho- ja pehmytinfektioissa. Joissakin tapauksissa ne soveltuvat klamydia- ja muiden STI-infektioiden hoitoon. Atsitromysiini ja klaritromisyini ovat yleisiä valintoja keuhko- ja hengitystieinfektioissa, kun taas erytromysiini on ollut sekä antimikrobinen lääke että GI-liikuntaan käytetty prokinetiikka.

Farmakokinetiikka on vaihtelevaa: suun kautta annettuna ne imeytyvät vaihtelevasti, mutta atsitromysiini ja klaritromysiini voivat kestää pidempään ja jakaantua vilkkaan kudoskudoksiin. Yhteisvaikutukset CYP3A4 -entsyymien kautta ovat mahdollisia, ja makrolidit voivat pidentää QT-ajan joskus خطرiseksi potilaille.

Historia ulottaa makrolidien kehitykseen 1950-luvulle erytromysiinin eristämisestä. Makrolidit ovat siten yksi pitkäikäisistä antibioottien luokista.