aloitteellisuuden

Aloitteellisuus on yksilön taipumus tunnistaa tarpeita ja ryhtyä toimimaan itsenäisesti sekä ennen kuin asiaan puututaan. Se tarkoittaa proaktiivista, harkittua toimintaa, jossa henkilö ottaa vastuun ja etsii ratkaisuja sen sijaan että odottaisi ohjeita.

Termiä käytetään sekä yksilön ominaisuutena että organisaation toimintakulttuurin piirteenä. Aloitteellisuus liittyy itsetuntoon, ongelmanratkaisuun ja kykyyn sopeutua muuttuviin tilanteisiin.

Käytännössä aloitteellisuus ilmenee työelämässä uusien projektien käynnistämisenä, prosessien parantamisena, asiakkaiden ongelmien ratkaisemisena tai vastuun ottamisena epäselvissä tilanteissa. Se voi ilmetä myös ideointina ja palautteen keräämisenä sekä toimien ohjaamisena kohti organisaation tavoitteita.

Hyödyt ovat usein suuria: parempi tehokkuus, innovaatio, joustavuus ja urakehitys. Organisaatioissa aloitteellisuutta arvostetaan usein proaktiivisuuden ilmentymänä, joka tukee tiimityötä ja oppimista sekä lisää työtyytyväisyyttä. Se liittyy vahvasti organisaatiopsykologiassa käsiteltyyn proaktiivisuuteen ja voi parantaa suoritusta sekä sopeutumista muutoksiin.

Rajoitteet ja riskit on tunnistettava. Liiallinen aloite voi rikkoa protokollia, aiheuttaa ristiriitoja tai johtaa riskinottoon, jos viestintä ja tavoitteet eivät ole selkeitä tai toimintarajat ovat epäselvät. Tällöin aloite voi vaarantaa turvallisuutta tai cooperation-tason.

Kehittäminen ja arviointi voidaan tukea selkeillä tavoitteilla, autonomialla, palautteella sekä epäonnistumisen turvallisuudella. Koulutus, mentorointi ja projektipedoittain oppiminen voivat vahvistaa aloitteellisuutta. Arvioinnissa huomioidaan aloitteiden määrä, laadukkuus sekä niiden vaikutus organisaation tavoitteisiin. Aloitteellisuus voi siten vahvistaa sekä yksilön että organisaation kykyä sopeutua muuttuvaan maailmaan, kun se on linjattu kulttuuriin ja käytäntöihin.