proaktiivisuuteen

Proaktiivisuuteen tai proaktiivisuus on yksilön tai organisaation taipumus toimia ennakoivasti ja tavoitteellisesti vaikuttaakseen tuleviin tilanteisiin ennen niiden syntymistä. Se sisältää suunnittelun, riskien arvioinnin ja itsenäisen päätöksenteon, jolloin toiminta perustuu arvoihin ja tavoitteisiin eikä pelkästään välittömiin häiriöihin.

Termi juontuu latinalaisista sanoista pro- ja agere, jotka tarkoittavat eteenpäin ja toimimista; suomessa käytetään proaktiivisuus-sanaa kuvaamaan aktiivista vaikutusta tulevaan. Proaktiivisuus erottuu reaktiivisuudesta, jossa toiminta seuraa tapahtumaa tai ulkoista ärsykettä.

Käytännössä proaktiivisuus näkyy sekä yksilötasolla että organisaatioissa: yksilö voi etsiä mahdollisuuksia, muokata omaa työkuormaansa ja kehittää taitojaan, kun taas organisaatiossa se ilmenee ennakoivana riskien hallintana, uuden liiketoiminnan kehittämisenä sekä muutosjohtamisessa.

Hyödyt sisältävät parantuneen sopeutumiskyvyn, stressinhallinnan helpottamisen, suorituskyvyn kasvun sekä hallinnan tunteen lisääntymisen. Osa tutkimuksesta linkittää proaktiivisuutta työhyvinvointiin ja innovatiivisuuteen. Toisaalta se vaatii resursseja ja kykyä tulkita ympäristöä oikein; liiallinen itseluottamus voi johtaa riskiharhaan tai päätöksenteon ylivallan.

Mittauksessa voidaan tarkastella sekä itsenäisiä käyttäytymismalleja että organisaatioiden rakenteellisia tukia proaktiiviseen toimintaan. Proaktiivisuutta tarkastellaan usein suhteessa reaktiivisuuteen sekä proaktiivisen copingin kaltaisiin käsitteisiin terveyspsykologiassa.

Sillä on yhteisiä piirteitä muun muassa proaktiivinen johtaminen, ehkäisevä suunnittelu ja ennaltaehkäisy.

---