allianssiajattelulle

Allianssiajattelulle on suomalainen termi, joka kuvaa turvallisuuspolitiikan ajattelutapaa, jossa keskeiseksi katsotaan liittoutumien kautta tapahtuva yhteistyö ja kollektiivinen turvallisuus. Siihen kuuluu sitoutuminen liittoutumiin, yhteinen suunnittelu sekä toiminta ja hankinnat, jotka ovat yhteensopivia kumppaneiden kanssa. Tämä ajattelutapa korostaa ulko- ja turvallisuuspolitiikan vaikutusvallan vahvistamista liittoutuneiden kautta sekä pelote- ja kriisinhallintamahdollisuuksien hyödyntämistä.

Termi juontaa kylmästä sodasta, mutta se on saanut uutta tukea suomalaisessa ja pohjoismaisessa keskustelussa erityisesti EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikan sekä Ukrainan kriisin jälkimainingeissa. Käytännössä allianssiajattelulle viittaaminen tarkoittaa, että päätöksenteko, harjoitustoiminta ja puolustuskyvyn kehittäminen peilataan kumppaneiden kanssa tehtävään yhteistyöhön, yhteisiin operaatioihin ja standardointeihin.

Hyötyinä pidetään vahvempaa pelotevoimaa, parempaa kustannustenjaon hallintaa sekä legitimiteetin lisääntymistä ulko- ja turvallisuuspäätöksissä. Yhteiset harjoitukset, yhteispohjainen suunnittelu ja yhteiset hankinnat voivat lisätä operatiivista yhteensopivuutta ja nopeuttaa kriisien hallintaa sekä kriisien ehkäisyä.

Kritiikkiin kuuluu se, että allianssiajattelu voi kaventaa kansallista autonomiaa ja lisätä riskiä sitoutua konflikteihin liittoutuneiden intressien mukaan. Vastustajat korostavat tarvetta itsenäisille puolustuskyvyille sekä monipuolisemmalle turvallisuusulottuvuudelle, jolloin liittoutumat toimisivat täydentävinä eikä rajoittavina.

Esimerkkejä keskustelun kontekstista ovat pohjoismainen NORDEFCO-yhteistyö sekä EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittäminen, ja Natoon liittymisen keskustelut ovat usein nähty ilmentymänä allianssiajattelun tavoitteista.