ajattelutapa

Ajattelutapa tarkoittaa yksilön tavan käsitellä maailmaa, ratkaista ongelmia ja suhtautua tilanteisiin sekä ihmisiin. Se kuvaa yleistä asennoitumista sekä sitä, miten tulkitsemme tapahtumia ja teemme päätöksiä. Ajattelutapa rakentuu kokemuksista, arvoista ja tiedoista.

Käsite on yleiskielessä laaja ja viittaa sekä yksilön sisäisiin mielikuviin että siihen, miten yhteisöt ja kulttuurit ohjaavat tapaa ajatella. Sana muodostuu sanoista ajatus ja tapa, ja sitä käytetään sekä arkikeskusteluissa että koulutuksessa, johtamisessa ja psykologisessa kontekstissa.

Ajattelutapa vaikuttaa havaintoihin ja toimintaan. Se muokkaa, mitä kysymyksiä esitetään, miten riskejä arvioidaan ja miten sopeudutaan muuttuviin oloihin. Sille on ominaista sekä kognitiiviset että emotionaaliset ulottuvuudet: uskomukset, arvot, ennakkoluulot sekä tulkinnat todennäköisyyksistä ja tapahtumista.

Käytännössä puhutaan usein erotteluista kehittyvän ja kiinnittyneen ajattelutavan välillä, eli siitä, uskoako kykyjensä ja asioiden kehittyvän harjoituksen kautta. Tämä kaksijakoisuus näkyy erityisesti oppimisessa, tavoitteiden asettamisessa ja ongelmanratkaisussa.

Kulttuuri, koulutus, työympäristö ja henkilökohtaiset kokemukset muovaavat ajattelutapaa. Se voi tukea oppimista, yhteistyötä ja sopeutumista, mutta myös lisätä jäykkyyttä ja ennakkoluuloja riippuen kontekstista.

Ajattelutapaa voidaan kehittää tietoisuuden, reflektoinnin ja erilaisten näkökulmien systemaattisella etsimisellä. Käytäntöön kuuluu itselleen esitettävät kysymykset, palautteen hakeminen sekä uusien toimintatapojen kokeileminen.