kaksijakoisuus

Kaksijakoisuus on käsite, joka kuvaa tilaa tai ominaisuutta, jossa jokin kokonaisuus jaetaan kahteen vastakkaiseen tai täydentävään osaan. Se viittaa usein dichotomiseen tai bipartittiseen jakoon, jossa osat ovat toisensa poissulkevia ja yhdessä kattavat koko kokonaisuuden. Sanaa käytetään eri tieteenaloilla kuvattaessa kahden vaihtoehdon luonnetta sekä eroa.

Etymologisesti sana muodostuu sanoista kaksi ja jako sekä noun suffix -isuus, joka tekee siitä ominaisuuden nimeävän. Vakiintuneita synonyymejä ovat esimerkiksi dikotomia ja kaksijakoinen jako; eri yhteyksissä termillä voi kuitenkin olla hieman erilaisia painotuksia.

Käyttöalueet: Logiikassa ja matematiikassa kaksijakoisuus tarkoittaa usein joukon jakamista kahteen leikkaamattomaan osaan, joiden union on alkuperäinen joukko ja joiden leikkaus on tyhjä. Ihmistoiminnassa sekä yhteiskuntatieteissä kaksijakoisuutta käytetään kuvaamaan kahta erillistä luokkaa, kategorisaatiota tai tilaa, kuten totuus/epätotuus, kyllä/ei, läsnäolo/poissaolo sekä päivän/yön kaltaisia kontrasteja. Kielitieteessä ja kognitiotieteissä se voi viitata binary-fuusion tai kaksifaattijärjestelmiin, joissa ilmaisut ja ominaisuudet jäsennetään kahteen vastakkaiseen, mutta kattavaan luokkaan.

Kritiikki: Yksinkertaistava kaksijakoisuus voi johtaa binääriseen ajatteluun, joka ei aina vastaa monimutkaisten ilmiöiden vaihtelua tai jatkuvuutta. Monissa yhteyksissä on hyödyllistä tarkastella spektri- tai kontinuumimaisia malleja sekä useampia luokkia.

Lisätietoja: Dikotomia, bipartite, binäärinen luokitus, bipartite-verkot.