alkoholismin

Alkoholismin, eli alkoholiriippuvuuden, käsite kuvaa kroonista, relapsoivaa sairautta, jossa alkoholin käytön hallinta heikkenee ja juominen aiheuttaa haittaa elämän eri osa-alueilla kuten työssä, ihmissuhteissa tai terveydessä. Alkoholinkäytön hallinnan menetyksen lisäksi voi kehittyä toleranssia ja vieroitusoireita, kun alkoholi vähennetään tai lopetetaan. Alkoholismi esiintyy spektrissä lievästä ongelmallisesta käytöstä vaikeaan riippuvuuteen, ja hoito koostuu sekä lääketieteellisistä että psykologisista toimenpiteistä.

Taustatekijät ja riskit ovat monimutkaisia ja vuorovaikutteisia. Geneettiset tekijät voivat lisätä riippuvuuden kehittymisen riskiä, ja ympäristötekijöillä kuten stressi, trauma, varhainen altistuminen sekä alkoholin saatavuus on myös merkitystä. Mielenterveyden häiriöt, kuten masennus tai ahdistuneisuus, sekä usein toistuva alkoholinkäyttö voivat vahvistaa riippuvuuden kehittymistä. Ikä- ja sukupuolijakauma sekä kulttuuriset juomatavat vaikuttavat ilmenemismuotoihin.

Diagnoosi perustuu kansainvälisiin luokitusjärjestelmiin, kuten DSM-5:een tai ICD-11:een. Oireisiin kuuluu epäonnistunut kontrolli alkoholin käytössä, edelleen juominen huolimatta aiheutuvista ongelmista sekä huomattavasti suurentuneet ajalliset ja taloudelliset panokset juomiseen; lisäksi toleranssi ja vieroitusoireet voivat esiintyä. Diagnoosi voidaan luokitella lieväksi, keskivaikeaksi tai vaikeaksi alkoholikäyttöhäiriöksi.

Hoito on yksilöllistä ja pitkäjänteistä. Se voi sisältää lääkkeellisiä hoitoja kuten naltrekson tai acamprosate sekä psykososiaalisia menetelmiä (esim. kognitiivinen käyttäytymisterapia, motivaatiopedagogia) ja tukiryhmiä. Detoxointi voi olla tarpeen epätoivottujen vieroitusoireiden hallinnassa. Varhainen tunnistus ja jatkuva tuki parantavat pitkän aikavälin tuloksia.

Yhteiskunnallinen näkökulma korostaa hoitomahdollisuuksien saatavuutta, ehkäiseviä toimia ja stigman vähentämistä, sillä alkoholismin hoito on osa julkista terveydenhuoltoa.