aivoinfarktus

Iskeeminen aivoinfarktus, yleisesti tunnettu aivohalvauksena, on aivokudoksen kuolio verenkierron äkillisen häiriön vuoksi. Tavallisimmat syyt ovat tromboosi asemassa olevassa aivovaltimossa tai embolia, jossa hyytymä siirtyy sydämestä tai suuresta valtimosta aivokudokseen. Iskeeminen infarktus muodostaa suurimman osan aivohalvaustapahtumista.

Oireet alkavat äkillisesti ja voivat olla: kasvojen, käsivarren tai jalan puutuminen tai heikkous, usein toisella puolella kehoa; puhe- tai ymmärrysvaikeudet; näön hämärtyminen tai kaksoiskuva; tasapainon tai koordinaation ongelmat; vaikea tai uusintainen päänsärky. Hätätilanteessa on tärkeää soittaa apua välittömästi.

Diagnoosi päivystyksessä perustuu kuvantamiseen ja kliinisiin oireisiin. Non-kontrast CT- tai MRI-tutkimukset erottavat iskeemisen infarktuksen verenpurkauksesta. Lisäksi arvot kuten verensokeri, verenpaine, eteis-kammio-rytmin häiriöt sekä sydämen toiminnan arviointi (EKG, echokardiografia) voivat ohjata hoitoa ja taustatekijöiden selvittämistä.

Hoito keskittyy aivokudoksen suojaamiseen ja tukosten poistamiseen mahdollisimman nopeasti. Tukosten liuotushoito (trombolyysi) voidaan antaa suonensisäisesti enintään noin 4,5 tunnin kuluessa oireiden alusta, ja mekanoinen trombektomia suurten aivovaltimoiden tukoksissa voi olla mahdollinen useamman tunnin jälkeen tietyissä tapauksissa. Tämän jälkeen aloitetaan tulehdus- ja verisuonierityksen ehkäisy sekä antitromboottinen tai antikoagulanttinen hoito tarvittaessa.

Ennuste riippuu infarktuksen koosta, sijainnista ja hoidon nopeudesta. Toipuminen ja palautuminen vaativat usein kuntoutusta sekä riskitekijöiden, kuten verenpaineen, verensokerin ja kolesterolin, hallintaa. Sekundaaripreventioon kuuluu terveellinen elämäntapa, säännöllinen liikunta, lopettaminen tupakoinnista sekä mahdollinen lääkitys.