aineistonkeruu

Aineistonkeruu on tutkimus-, viranomais- tai elinkeinoelämän hankkeessa käytettävien aineistojen tai näytteiden systemaattista hankkimista, tallentamista ja valvontaa varten. Se kattaa sekä primaarin aineiston keräämisen, kuten kyselyt, haastattelut, havainnot tai kokeet, että sekundaariset lähteet, kuten arkistot, tilastot tai aiemmat tutkimukset. Aineiston keruu voi käsittää myös fyysisiä näytteitä sekä digitaalisia data-aineistoja.

Aineistonkeruussa erotetaan usein kvantitatiiviset ja kvalitatiiviset lähestymistavat sekä primaarin ja sekundaarin tiedon keruu. Kvantitatiivinen keruu painottaa mittaamista ja tilastollista käsittelyä, kvalitatiivinen syvähaastatteluja, havainnointia ja teemojen kartoittamista. Suunnittelussa huomioidaan tutkimuskysymykset, mittausvälineet, otoskehys ja otoskoon määrittäminen sekä aikataulutus ja budjetti. Instrumentit kuten kyselylomakkeet, haastattelurunko, mittauslaitteet tai havaintopäiväkirjat suunnitellaan ja pilotataan ennen varsinaista keruuta.

Keräyksen toteutuksessa korostuvat tietosuoja, luottamuksellisuus ja eettiset periaatteet. Henkilötiedot on suojattava ja tutkimus on usein rekisteröity ja saatettava yleisen tietosuojan (GDPR) sekä aineiston käytön ohjeiden piiriin. Laadunhallinta tarkoittaa selkeitä määritelmiä, dokumentaatiota, mitta- ja tiedonhankintamenetelmien standardointia sekä laadunvarmistusta, kuten virheiden ja epäjohdonmukaisuuksien vähentämistä sekä toistettavuuden turvaamista.

Aineistonkeruu on tutkimuksen ratkaiseva vaihe, joka vaikuttaa aineiston validiteettiin, luotettavuuteen ja yleistettävyyteen. Sillä on keskeinen rooli tiedon laadun ja tutkimuksen replicoitavuuden varmistamisessa sekä tutkimusidean käytännön toteuttamisessa.