Ympärystönäkökulma

Ympärystönäkökulma on käsite, jota käytetään kuvaamaan lähestymistapaa, jossa tarkasteltavan ilmiön analyysi sijoitetaan laajempaan ympäristön ja kontekstin verkostoon. Termi muodostuu sanoista ympäristö ja näkökulma, ja sitä käytetään ilmaisemaan, että ratkaisut ja tulokset pitää arvioida sekä omasta näkökulmasta että sen ympäröivän todellisuuden kokonaisuutena.

Käyttöalueet ja tarkoitus: Se esiintyy erityisesti kaupunkisuunnittelussa, kestävän kehityksen arvioinnissa, ympäristö- ja sosiaalientutkimuksessa sekä yritysten päätöksenteossa, missä huomio kiinnittyy sekä suoriin vaikutuksiin että laajempaan kontekstiin.

Keskeiset periaatteet: Kontekstisuuntautuminen, järjestelmäajattelu, vuorovaikutusten huomiointi sekä pitkäjänteisyys ja kestävyys ovat keskeisiä piirteitä, joilla pyritään ymmärtämään ilmiön monimutkaisuutta erillisten osa-alueiden sijaan.

Menetelmät: Ympärystönäkökulmaa sovelletaan esimerkiksi ympäristön kartoitukseen, skenaario- ja tulevaisuuden suunnitteluun, sidosryhmien osallistavaan analyysiin sekä elinkaariajatteluun ja paikkatietoaineistojen hyödyntämiseen.

Historiikki ja käyttö: Ympärystönäkökulma on syntynyt osana kestävän kehityksen ja alue- sekä kaupunkitutkimuksen keskustelua, ja sen käytännön merkitys on kasvanut erityisesti vihreän siirtymän ja ekosysteemipalvelujen huomioinnin yhteydessä. Se tarjoaa kehyksen, jossa ympäristö sekä sosiaaliset ja taloudelliset ulottuvuudet tarkastellaan yhtä aikaa.

See also: Järjestelmäajattelu, kestävän kehityksen periaatteet, elinkaariarviointi, sidosryhmäanalyysi, alue- ja kaupunkitutkimus.