Ympäristölainsäädäntöjä

Ympäristölainsäädäntöjä tarkoittaa sekä kansallista että EU-tason lainsäädäntöä, jolla säädellään ihmisen toiminnan vaikutuksia ympäristöön. Suomen lainsäädäntö rakentuu sekä yleisestä ympäristönsuojelusta että toimialakohtaisista säädöksistä. Keskeisiä kokonaisuuksia ovat ympäristönsuojelulaki, vesilaki, luonnonsuojelulaki sekä jätelaki, jotka säätelevät päästöjä, veden tilaa, luonnon monimuotoisuutta ja jätehuoltoa. Lisäksi kemikaalilainsäädäntö sekä ilmastoon ja energian käyttöön liittyvät säädökset vaikuttavat ympäristöasioihin.

EU-tason lainsäädäntö vaikuttaa suoraan Suomen ympäristölainsäädäntöön: monia direktiivejä on pantu täytäntöön kansallisilla laeilla, esimerkiksi vesienhoitoon, ilmanlaatuun, luontodirektiiveihin, jäte- ja kemikaalilainsäädäntöön sekä päästöoikeuksiin (EU-ETS). Ympäristövaikutusten arviointi (YVA) on keskeinen prosessi suurille hankkeille sekä ympäristön lupamenettelyissä.

Lainsäädäntöä toteuttavat ministeriöt, kuten ympäristöministeriö, sekä ELY-keskukset ja paikalliset viranomaiset. Kansalaisten ja sidosryhmien osallistuminen sekä tiedonsaanti ovat tärkeitä, ja lainsäädäntöä päivitetään säännöllisesti EU:n direktiivimuutosten sekä kansallisen kehityksen mukaan.

Toiminnanvalvonta ja seuraamukset kohdistuvat päästöihin, vaarallisiksi luokiteltuihin aineisiin sekä ympäristön tilan heikkenemisen estämiseen. Ympäristölainsäädäntöjen yleinen tavoite on turvata ympäristön kestävä kehitys, ympäristön terveys ja luonnon monimuotoisuus sekä tukea vastuullista taloudellista toimintaa.