Ympäristökyvyn

Ympäristökyvyn käsite viittaa ympäristön kykyyn tukea elämää, ekosysteemipalveluita sekä ihmistoimintaa ilman pitkäaikaista heikkenemistä tai ekosysteemien vakauden menettämistä. Se on kontekstisidonnainen ja dynaaminen: kyky riippuu ajasta, paikasta, ilmastosta sekä ihmisen toiminnan laadusta ja määrästä.

Ympäristökyky on lähellä käsitteitä kuten kantokyky ja kestävyys, mutta se on laajempi. Se kattaa sekä biologisen monimuotoisuuden, ilmanlaadun ja vesivarannot että sosiaaliset ja taloudelliset toimintaedellytykset. Kantokyky viittaa usein tietyn populaation suurimpaan kestävään kokoon, kun taas ympäristökyky huomioi järjestelmän kokonaisuuden, palautumiskyvyn ja kaupungin tai alueen pitkän aikavälin toiminnan.

Arviointi perustuu useisiin indikaattoreihin: ekosysteemipalveluiden tarjonta ja monimuotoisuus, veden ja maaperän laatu, luonnonvarojen uusiutumiskyky sekä energiavirtojen ja jätteiden kierto. Lisäksi huomioidaan sopeutumiskyky ilmastonmuutokseen ja muuttuviin sääolosuhteisiin. Mittaukset ja mallit voivat tukea sekä ekologista että taloudellista kestävyyttä.

Käyttökohteita ovat politiikka, kaupunkisuunnittelu, maatalous ja luonnonsuojelu. Esimerkkejä ovat maankäytön suunnittelu, vesistöjen suojelu, hiilineutraaliuden tavoitteet sekä sopeutumistoimet kuivuus- ja tulvariskien hallinnassa. Tavoitteena on säilyttää kyky tuottaa elämän edellytyksiä sekä turvata ekosysteemien toiminta tuleville sukupolville.

Haasteisiin kuuluu tiedon puute, skaalaongelmat, epävarmuus sekä erilaisten intressien ristiriidat. Ympäristökyvyn määrittäminen on monitahoinen tehtävä, joka vaatii monitoimista arviointia ja jatkuvaa seurantaa.