Ympäristökonteksti

Ympäristökonteksti (environmental context) on ilmiön ympäristötekijöiden kokonaisuus, joka vaikuttaa sekä ilmiön syntyyn että sen tulkintaan. Se kattaa luonnon ja rakennettuun ympäristöön liittyvät tekijät sekä sosiaaliset, taloudelliset ja sääntelyyn liittyvät olosuhteet. Termiä käytetään erityisesti suomalaisessa tutkimuksessa, suunnittelussa ja päätöksenteossa, kun pyritään ymmärtämään, miten ympäristö vaikuttaa ja miten ympäristöä vaikuttavat ilmiöön.

Dimensiot ja rakenne: Ympäristökontekstin voi jäsentää esimerkiksi fyysisten tekijöiden (ilmasto, maasto, ekosysteemit), rakennetun ympäristön (infrastruktuuri, maankäyttö, kaupunkirakenne), sosiaalisten tekijöiden (väestö, kulttuuri, käyttäytyminen), talouden tekijöiden (markkinat, resurssit) sekä sääntely- ja politiikkaympäristön (lainsäädäntö, standardit, ohjaus) ympärille. Näillä ulottuvuuksilla on usein sekä suoria että välillisiä vuorovaikutussuhteita, ja ne voivat muuttua ajan myötä.

Käyttökohteet: Ympäristökontekstia hyödynnetään tutkimuksessa, suunnittelussa ja päätöksenteossa esimerkiksi ympäristövaikutusten arvioinnissa, kaupunkisuunnittelussa, luonnonvarojen hallinnassa, ilmastonmuutokseen sopeutumisessa sekä tuotteiden ja palvelujen kehittämisessä.

Menetelmät: Kontekstin arvioinnissa käytetään tilasto- ja kartta-aineistoja sekä kaukokartoitusta. Paikkatietoa (GIS), tilastolliset mallit ja sidosryhmien osallistaminen auttavat ymmärtämään ja kuvaamaan kontekstia sekä sen vaikutuksia tuloksiin. On tärkeää tuoda konteksti selkeästi esiin tutkimuksessa, jotta tulosten yleistäminen ja sovellettavuus on perusteltua.