Paikkatietoa

Paikkatieto eli paikkatietoa tarkoittaa dataa, joka kuvaa maanpäällisten ilmiöiden sijainteja sekä niihin liittyviä ominaisuuksia. Se yhdistää geometrian eli paikan sekä teematiedot kuten maankäyttö, infrastruktuuri, väestötilastot tai ympäristömuutokset. Paikkatietoa voivat tuottaa sekä viranomaiset että yksityiset toimijat, ja se muodostaa keskeisen osan paikkatietojärjestelmien (GIS) perusdataa.

Data voidaan luokitella vektorimuotoon (pisteet, viivat, polygonit) sekä rasterimuotoon (esim. kuvakuvat, korkeusmallit). Paikkatiedon avulla voidaan määritellä etäisyydet, suhteelliset sijainnit ja tilan muutokset ajan kuluessa. Tietueiden kuvailuun käytetään usein metatietoja ja yhteisiä koordinaattijärjestelmiä sekä kartta- ja paikkatietostandardeja.

Lähteitä ja standardeja ovat esimerkiksi viranomaisten rekisterit (alue- ja rakennustiedot, liikenneverkot, ympäristötilastot), satelliitti- ja sensoridataa sekä kansainväliset avoimet lähteet kuten OpenStreetMap. Tiedot tallennetaan ja jaetaan erilaisissa formaateissa (GeoJSON, Shapefile, GeoTIFF) ja palveluissa kuten WMS/WFS. Metatiedot ISO-standardeineen auttavat tiedon löytämisessä, laadun arvioinnissa ja käytön jäljittämisessä.

Käyttökohteita ovat kaupunkisuunnittelu, liikenne- ja logistinen suunnittelu, pelastus- ja ympär监ntilastrointi sekä matkailu ja palveluiden sijoittaminen. Paikkatieto voi olla herkkää henkilötietoa, jolloin tietosuoja ja lainalaisuudet (esim. GDPR) koskevat aineistoa. Yleisesti tarjonta on avointa monissa maissa ja julkisissa tietovarannoissa.

Esimerkkinä Suomessa on paikkatietoikkuna, joka tarjoaa pääsyn kansalliseen paikkatietoon ja erilaisiin kartta-, rekisteri- ja palvelutietoihin.