Yksityisyyslainsäädäntö

Yksityisyyslainsäädäntö määrittelee, miten henkilötietoja saa kerätä, tallentaa, käyttää, luovuttaa ja poistaa. Sen tavoitteena on suojata yksilön yksityisyyttä ja perusoikeuksia sekä varmistaa tietojen käsittelyn läpinävyys ja turvallisuus. EU:n alueella keskeisin kehys on yleinen tietosuoja-asetus (GDPR), joka yhtenäistaa ja tiukentaa sääntelyä sekä antaa yksilöille laajoja oikeuksia käsittelyn suhteen. GDPR soveltuu sekä julkiselle että yksityiselle sektorille ja koskee kaikkia, joiden henkilötietoja käsitellään EU:n asukkaiden hyväksi.

Keskeisiä käsitteitä ovat henkilötiedot, käsittely, rekisterinpitäjä ja käsittelijä sekä oikeusperusteet käsittelylle. Oikeusperusteet kattavat suostumuksen, sopimuksen täyttämisen, lakivelvoitteet, elintärkeät edut, yleisen tärkeän public-tämän tai rekisteröidyn oikeutetun edun. Yksilöllä on useita oikeuksia, kuten pääsy omiin tietoihinsa, oikaisu, poistaminen (”oikeus tulla unohdetuksi”), käsittelyn rajoitus, tietojen siirtäminen sekä vastustaminen. Käsittelyn tulee noudattaa periaatteita kuten läpinäkyvyys, tietojen minimointi, tarkoitussidonnaisuus, tietoturva ja säilytyksen rajoittaminen.

EU-tason ensisijainen säännöstö on GDPR, mutta jäsenvaltioilla on lisäksi kansallinen tietosuojalaki (Suomessa tietosuojalaki) sekä mahdollisia sektorikohtaisia säädöksiä. Valvontaviranomaisena Suomessa toimii tietosuojavaltuutettu, jonka tehtävänä on valvoa sääntöjen noudattamista, käsitellä kantelut sekä määrätä toimenpiteitä tai seuraamuksia. Kansainväliset tiedonsiirrot ulkopuolelle EU- ja ETA-alueen edellyttävät asianmukaisia suojatoimia, kuten riittäviä tasoja tai sopimus- ja turvasähköisiä järjestelyjä. Tehokas valvonta ja oikeuksien käytettävyys ovat keskeisiä osia nykyaikaisessa yksityisyyden suojassa.