Vähemmistökielen

Vähemmistökielen käsite kuvaa kieltä, jota merkittävä osa maan väestöstä ei käytä äidinkielenään ja jota puhutaan vähemmistönä suhteessa valtakielen asemaan. Vähemmistökielet voivat olla aluekieliä, pienempiä kielellisiä yhteisöjä tai kieli, jonka käyttö on rajattua julkisessa elämässä. Kielen elinvoima riippuu pitkälti siitä, kuinka hyvin perheet, koulut ja yhteisöt siirtävät sitä seuraaville sukupolville.

Lainsäädäntö ja politiikka: Vähemmistökielet voivat saada tunnustusta ja tukea sekä kansallisista että kansainvälisistä lähteistä. Tärkeitä puitteita ovat esimerkiksi Council of Europein eurooppalainen vähemmistökielisopimus sekä muut koulutus- ja kulttuuripolitiikan ohjelmat, jotka tukevat kielen käyttöä julkisessa hallinnossa, opetuksessa, mediassa ja kulttuuriperinnön säilyttämisessä. Tasona on usein kaksikielisyyden tai monikielisyyden edistäminen sekä paikallisten kieliyhteisöjen autonomia.

Käytännöt ja haasteet: Vähemmistökielet kohtaavat usein uhan ja siirtämisen seuraaville sukupolville vaikeuksia. Kaupungistuminen, valtakielen vaikutus ja stigma voivat heikentää kielen elinvoimaa. Elvyttämiseksi kehitetään kielikoulutusta, kaksikielisyyttä, kielikasvatusta sekä media- ja digitaalisten resurssien tuotantoa ja saatavuutta.

Esimerkkejä: walesin kieli Walesissa, baskin kieli Baskimaassa, saamen kielet Pohjoismaissa, sorbin kielet Saksassa ja Puolassa sekä romani kieli useissa maissa. Suomessa ruotsin kieli on merkittävä vähemmistökieli ja saamien kielet ovat osa alkuperäiskielisyyttä.