alkuperäiskielisyyttä

Alkuperäiskielisyys on käsite, jolla viitataan kielen asemaan yhteisössä, joka on historiallisesti asuttanut tietyn maantieteellisen alueen ja jonka kulttuuriin kieli tiiviisti liittyy. Se tarkoittaa kieltä, jonka omaksuminen ja käyttö ovat keskeisiä yhteisön identiteetille, sekä oikeutta käyttää, ylläpitää ja kehittää tätä kieltä elinvoimaisesti. Alkuperäiskielisyys nähdään usein osana kulttuurista monimuotoisuutta sekä kollektiivista oikeutta käyttää ja kehittää kieltä yhteisön tarpeiden mukaan.

Globaalissa kontekstissa alkuperäiskielisyydellä on sekä kielellisiä että kulttuurisia ulottuvuuksia. UNESCO ja muut kansainväliset järjestöt korostavat kielellistä monimuotoisuutta, oikeutta koulutukseen omalla kielellä sekä kielten elvyttämistä. Alkuperäiskielisyys liittyy usein sekä kielelliseen monimuotoisuuteen että yhteisön oikeuteen vaikuttaa kielen asemaan julkisessa ja yhteisön toiminnassa.

Käytännön politiikassa alkuperäiskielisyyteen liittyy lainsäädäntö ja julkiset toimet, jotka tukevat kielen käyttöä koulutuksessa, hallinnossa ja mediassa sekä yhteisön omia elvytysohjelmia. Tämä voi sisältää kaksikielisiä palveluita, äidinkielen opetusta ja kulttuuriperinnön suojelua sekä kielten näkyvän aseman vahvistamista medioissa.

Esimerkkinä ovat saamelaiset, joiden kielet sijoittuvat pohjoiseen ja joita voidaan pitää keskeisenä tapauksena alkuperäiskielisyyden toteutumisessa. Saamelaiset on tunnustettu alkuperäiskansaksi, ja heidän kielensä saa erityisiä oikeuksia koulutuksessa, hallinnossa ja mediassa. Suomessa on voimaan tullut Laki saamelaiskielestä (1992), ja Sámediggi, saamelainen parlamentti, tukee kielen elvyttämistä sekä kulttuurista oikeutta.