Viruksista

Viruksista on kyse pienistä infektiivisistä molekyyleistä, jotka koostuvat geneettisestä materiaalista (DNA tai RNA) kapsidiksi pakattuna. Monien virusten ympärillä on lipidivaippa. Virukset eivät itsessään omaa solua tai omaa aineenvaihduntaa; ne eivät voi lisääntyä ilman isäntäsolua. Kun virukset tartuttavat solun, ne käyttävät solun koneistoa kopioidakseen geneettisen materiaalinsa ja tuottaakseen uudet virionit.

Virukset voidaan jakaa DNA-viruksiin tai RNA-viruksiin, ja niiden genomit voivat olla yksijuosteisia tai kaksijuosteisia. Useimmilla viruksilla on kapsidi, proteiinikuori, joka suojaa genomia. Joillain viruksilla on lipidivaippa, jonka pinnalla on proteiinimolekyylejä, jotka kiinnittyvät isäntäsolun reseptoreihin.

Viruksilla on kiinnittyminen isäntäsolun pinnalle, solun sisäänpääsy, genomin replikaatio ja virionien valmistus sekä vapautuminen. Joillain viruksilla elinkaari voi sisältää hiljaisen vaiheen ennen aktiivista lisääntymistä, ja toisinaan isäntäsolun kuolema vapauttaa uusia viruksia.

Luokitus ja vaikutukset: Virukset luokitellaan perinteisesti niiden genomin luonteen mukaan: DNA-virukset ja RNA-virukset, sekä yksijuosteisiin ja kaksijuosteisiin genomiin. Baltimore-klassifikaatio laajentaa tämän rakenteellisesti. Vaikutukset vaihtelevat lievistä infektiosta vakaviin sairauksiin; virukset aiheuttavat sekä ihmisillä että eläimillä ja kasveilla huomattavaa taloudellista ja terveysriskiä. Ehkäisy: rokotteet, hygienia, elintarvikkeiden ja lääketieteellisten laitteiden puhdistus; hoito: antiviraaliset lääkkeet sekä immuuniterapia.