RNAvirukset

RNA-virukset ovat viruksia, joiden genomi koostuu RNA:sta. Niiden RNA voi olla yksijuosteinen ja positiivisesti sensoittu (+) tai negatiivisesti sensoittu (−), tai kaksijuosteinen dsRNA. Näiden genomin rakenteen mukaan RNA-virukset voidaan replikoida suoraan RNA:n avulla tai vaatia käänteistä transkriptiota toimiakseen (retrovirukset).

Suurin osa RNA-viruksista replikoituu solun sytoplasmassa, mutta poikkeuksina ovat esimerkiksi influenssa-virukset, joiden replikaatio tapahtuu solun ytimessä. RNA-virusten replikaatiota ohjaavat viruksen oma RNA-riippuvaiset RNA-polymeraasin entsyymit; ne voivat olla erittäin virheherkkiä, mikä johtaa suureen geneettiseen vaihteluun ja usein nopeaan vaihtuvuuteen.

Segmentoituneet RNA-virukset, kuten influenssa, voivat käydä läpi reassortment- eli segmenttien vaihtoa, mikä voi muuttaa pinnan antigeeneja ja aiheuttaa yllättäviä epidemioita. Virionin rakenne vaihtelee: jotkut ovat lipidivaippaisia (enveloped), toiset ovat kapsidilla suojattuja eikä niillä ole vaippaa.

Baltimoren virustyypin luokitus ryhmittelee RNA-virukset genomin rakenteen ja replikaatiostrategian mukaan; tyypillisiä ryhmiä ovat III dsRNA, IV (+)ssRNA, V (−)ssRNA sekä VI retrovirukset. Esimerkkejä RNA-viruksista ovat Coronaviridae (esimerkiksi SARS-CoV-2), Orthomyxoviridae (influenza), Picornaviridae (polio), Flaviviridae (dengue, Zika) ja Retroviridae (HIV).

RNA-virukset muodostavat merkittävän osan sekä ihmisen että eläinten ja kasvien taudeista. Rokotteet ja antiviraaliset hoitokeinot ovat kehitettyjä keinoja monien RNA-virusten torjumiseksi.