Virhekomponentteinaidea

Virhekomponentteinaidea on järjestelmä- ja ohjelmistokehityksessä käytetty käsite, jossa virheitä lähestytään osatekijöinä. Idean mukaan virheet voidaan mallintaa, eristää ja yhdistää osaksi järjestelmän arkkitehtuuria samalla tavoin kuin perinteiset komponentit, jolloin virheiden vaikutuksia voidaan hallita ja ennakoida entistä paremmin. Tavoitteena on lisätä suunnittelun ennakoivuutta, vikasietoisuutta ja havainnoitavuutta, eikä vain reagoa virhetilanteisiin jälkikäteen.

Termi muodostuu suomalaisista sanoista virhe, komponentteina ja idea. Se on neologismi, jota on käytetty erityisesti suomenkielisessä kirjallisuudessa ja tutkimuksessa kuvaamaan tätä lähestymistapaa. Käsite voidaan soveltaa sekä ohjelmisto- että laitteistotason järjestelmiin sekä niihin liittyvään toimintaa ja osa-alueisiin, kuten organisaatioiden prosesseihin.

Keskeisiä piirteitä ovat virheiden modularisointi ja rajapinnat, joiden kautta virhekomponentit voivat kommunikoida ja vaikuttaa toisiinsa. Virhekomponenteilla on elinkaari: niiden synty, leviäminen, torjunta, korjaus ja palautuminen. Tärkeää on havaittavuus ja mittaus, jotta virhekomponentteja voidaan seurata ja optimoida. Suunnittelun tasolla tämä rohkaisee vikasietoisen arkkitehtuurin ja riskienhallinnan systemaattiseen toteuttamiseen.

Sovellusalueet kattavat nykyaikaisen ohjelmistoinnin, sulautetut järjestelmät sekä teollisen automaation ja turvallisuuskriittiset järjestelmät. Konseptilla on yhteyksiä muun muassa vikasuhteiden analyysiin (FMEA), vianmääritykseen ja kokeilumenetelmiin kuten chaos engineeringiin, mutta sen erottaa ajatusvirheiden hyväksikäytöstä järjestelmän rakennuspalikoina. Kritiikkiä aiheuttavat mahdollinen monimutkaisuuden lisääntyminen ja tarve selkeille rajapinnoille sekä standardeille. See also: fault tolerance, FMEA, fault tree analysis, resilience engineering.