Viestintäoikeuslainsäädäntö

Viestintäoikeuslainsäädäntö on oikeudenala, joka säätelee viestintäverkkojen ja -palveluiden toimintaa sekä niihin liittyviä yksilön oikeuksia ja yhteiskunnan intressejä. Se kattaa sekä sähköisen viestinnän infrastrukturen että sitä hyödyntävät mediat, internet- ja digitaalisen viestinnän käytännöt sekä näiden alojen lainsäädännön kokonaisuudet. Keskeisiä teemoja ovat sananvapaus ja ilmaisun vapaus, yksityisyyden suoja, tietosuoja, kuluttajansuoja sekä turvallisuus- ja julkisen ylläpidon tarve.

Viestintäoikeuslainsäädäntöä ohjaavat sekä kansallinen lainsäädäntö että Euroopan unionin säädökset. EU-tason direktiivit ja säädökset, kuten tietosuoja-asetus (GDPR) ja viestintä- ja yksityisyyden suojan sääntelyä koskevat säädökset, vaikuttavat merkittävästi kansalliseen lainsäädäntöön. Kansallinen taso täydentää näitä säädöksiä esimerkiksi viestintätekniikan, sähköisen viestinnän, verkkopalvelujen ja median alalla. Suomen lainsäädännössä viestintäoikeudelliset kysymykset voivat liittyä viestintäverkkojen lisensiointiin, verkko- ja palvelutarjonnan sääntelyyn, verkkosivujen ja sovellusten vastuisiin sekä yleisen etuuden kunnioittamiseen.

Toimivaltaiset viranomaiset ja oikeuslaitos vastaavat valvonnasta, sääntelyn täytäntöönpanosta ja riita- sekä rikosasiomien ratkaisemisesta. Tämä ala sisältää myöntämis-, kilpailu- ja käytäntöjen valvonnan sekä oikeudelliset keinot tukea yksilöiden oikeuksia sekä varmistaa sähköisen viestinnän turvallisuus, luottamus ja toiminnan läpinäkyvyys. Kasvavat haasteet liittyvät muun muassa digitaalisen sisällön vastuisiin, verkkopalveluiden moderointiin ja kansainväliseen datansiirtoon.